Kunnossa kaiken ikää

Rupes taas kyrsimään tämä nettiyhteys, että istua nyt lattialla ethernet-piuhat koneessa. Kaikkea kanssa! Perse menee linttaan! Hintaa tälle jaskalle yhteydelle tulee lähes kolmekymppiä kuussa, ja wireless ei kehtaa toimia. 

  

Huomasin tämän päivän Pohjalaisessa Fredrik Smulterin kolumnin Urheilulla on merkitystä (Pohjalainen 29.3.2016). Todellakin. Olin taas uimahallin kuntosalilla ja uimassa yli kolme tuntia. Pisti vaan taas silmään Smulterin kirjoituksesta, että urheilusta on tullut luokkakysymys. Köyhät kyykkyyn taas, he jäävät varattomuuden takia kotiin. Krrr, krr, krrr! He harrastaa, joilla on rahaa. No, totta toinen puoli. Lapsiperheille tämä on kurjaa, että jääkiekon peluut ja taitoluistelut maksaa liikaa. Mutta yksineläjä kyllä pärjää. Voi juosta,  suunnistaa, hiihtää ja kävellä lähes ilmaiseksi. Olen kävellyt tänä vuonna noin 300 kilometriä pelkästään hyöty- ja työmatkoja. Juossut olen kahden räkätaudin takia vain 94 kilometriä (Vaasan maraton odottaa syyskuun alussa, kulp!). Hiihtokilometrejäkin tuli räkätaudin takia vain 42 kilometriä (surkeeta!). Mutta aikas paljon olen suorittanut ainakin itseni puolesta, sillä aion olla kunnossa kaiken ikää. Muistan tämän liikuntakampanjan nuoruudestani. Osallistuin siihen jumppaamalla Hyvinkään Yhteiskoulun jumppasalissa.

Yhteiskunta onneksi tukee urheiluharrastuksia. Perheellisistä en tiedä, mutta yksinäinen ihminen maksaa Vaasassa kevätkauden jumppakortista 52 euroa. Tarjolla mm. zumbaa, kahvakuulaa ja keppijumppaa. Vaasan uimahallin kymmenen kerran kortti maksaa työttömälle 38,70 euroa. Ihan sika kivaa ja suhteellisen edullista. Samalla kertaa voi käydä kuntosalilla, uimassa, vesijuoksemassa ja vesijumpassa. Jos jättää suklaat ja karkit ostamatta, voi rahat säästää kuntoiluun. Näin jopa mamuja kuntosalilla, en olekkaan ennen nähnyt. Komeita poikia, minulle liian nuoria. Katsoa saa, mutta ei koskea. Niin se on kuin Smulter kirjoittaa urheilulla on tärkeä rooli maahanmuuttajien sulautumisessa valtaväestöön. Mamut harrastaa muutenkin suht halpoja harrastuksia, kuten painia ja kamppailulajeja. We love Makwan!

Hömpän paras kuntokeskus

Itse kyllä kaipaisin juoksuseuraa. Kävin ennen juoksuryhmässä, mutta hinta oli niin suolainen, 300 euroa /vuosi. Kivaahan siellä oli. Kun olen juossut sen surullisen kuuluisan maratonin, sitten omaan kokemusta juoksusta ja perustan oman juoksuryhmän. Juoksuryhmääni saa osallistua ilmaiseksi. Tervetuloa! Jos en nyt saa kaupattua ideaani jonnekin urheiluseuraan. Mutta ei se tule sitten paljon maksamaan. Karateakin olisi taas kiva harrastaa. Onkohan se nykyään kuinka kallista? Google babe, google! Löysin hyllystä karatepassin, jee, minulla on keltainen vyö, mutta karatepuku jäi exän kaappiin. Hän on sen varmaan jo myynyt.

Hei, hei, pomppiminenkaan ei maksa mitään!

Miksi ihmiset eivät ymmärrä liikunnan hyötyå? Tämän hetkisissä "työkavereissa" on ihan kamalan lihavia naisia. Olen yrittänyt puhua heille liikunnan riemusta. Liikunnan harrastaminen lisää hyvinvointia monella tavalla; auttaa painohallinnassa, piristää mieltä, pitää pollan kunnossa, parantaa muistia. Mutta toki lähes tappaakin, kun sitä vartaloansa rikkoo ja repii tappavalla tavalla (lue; ammattiurheilijat). En kuulemma tajua muita ihmisiä, kun heitä liikuminen sattuu. Kai se nyt sattuu, kun kroppaa ei ole totuttu liikuttamaan. Syörään vaan pullaa! Jokaiselle löytyy se oma laji. Jotta urheilu olisi mahdollista kaikille, kyllä urheiluseurojen pitäisi mainostaa enemmän itseään. Eikä liikunta saisi maksaa hunajaa. Mistä esim. löydän miekkailun tai nyrkkeilyn täältä Vaasasta? Piilossa ovat ne lajit. Netistä ehkä voi löytyä vinkkejä.

Älkää hyvät ihmiset jääkö kotiin makaamaan. Koska aurinko paistaa, niin nyt on hyvä lähteä vaikka kävelemään. Kävelkää työmatkaa, polkekaan harrastuspiireihin, juoskaa, jos jalat kestää. Kohta alkavat myös Vaasan suunnistajien iltarastit. Metsässä on mukavaa etsiä vaikkapa kadonnutta oravaa!