Miksi en saa töitä?

Hei, hei miksi johtajatar ei saa töitä! (Barcelona!)

Täällä johtajatar taas pohtii puolisairaana, että mitä kivaa ajanvietettä tässä puolityöttömänä keksisi. Hyvä hiihtoloma on mennyt pilalle tässä yskiessä. Onneksi sentään ehdin hiihtää  muutamana päivänä, sairaanakin. Niistä postaus hienojen kuvien kera myöhemmin. Ensin pitää päästä vähän terveempänä Pilvilammille hiihtämään viikonloppuna. Toivottavasti tervehtyy siihen mennessä. Ihana kuva muuten minusta Barcelonan Botero-kissan vieressä, ja yhtään ei taas vaatteet roiku päällä!

Kävin taas Etelä-Suomessa tapaamassa äitiä ja hiihtämässä. Äiti tai kukaan muukaan ei voi ymmärtää, että miksi olen työtön. Hittoako minä sille mahdan, en minä tätä lamaa tilannut! Mun kummitätikin aina sanoo, että olisitko kiinnostunut MENEMÄÄN pankkiin töihin. Ihan kun h*lvetti nykyään vaan töihin mentäs tosta vaan, ja paikankin voi vain valita. On tietty niitä, jotka saa työn kun työn. Tunnen heitäkin. Voi kun minäkin olisin kuin he. Joku päivä oonkin. Stten Headhunterit soittavat minulle enkä minä heille.

Mua alkoi niin ärsyttämään vielä enemmän, että luin ihan huvikseni Jevgeni Särjen blogista (löytyi täältä: http://elaparemmin.fi/blogi/8-syyta-miksi-et-saa-toita/) 8 syytä siihen, miksi ihminen ei saa töitä. Mielestäni on söpöä, että joku on viitsinyt listata ne syyt, että ei saa työtä. Tunnistan kyllä omat heikkouteni näistä syistä, mutta kyllä enemmän painottaisin persoonan viehättävyyttä ja todella onnekkuutta työnsaannissa. Mahdolliset syyt, miksi en työtä saa (Jevgenin mukaan)

1) Joku muu minua viehättävämpi, paremmin paskaa jauhava vie työpaikan. Myönnän heikkouteni: on tosi vaikeeta jaksaa mielistellä ja nuolla tulevan pomon persettä, jos heti ensi minuuteilla näkee, et toi ei tuu musta tykkäämään- haluaisin kuitenkin olla se rakastettava ja hauska oma itseni, ja että joku sen huomaisi. Onneksi sentään itse  huomaan!

2) En osaa esiintyä edukseni ja myydä itseäni. Osittain totta. Olen saanut palautetta, että en ole osannut tuoda esille vahvuuksiani heijastettuna kyseiseen työpaikkaan. Pidin vastausta rekrytoijan puheenhelinänä, ja lähinnä tämä typerä vastaus ärsytti. Voi siis olla totta! Vaikka oikeasti kehun itseäni oikein vuolaasti. Tiedän tasan tarkkaan, mitä osaan ja mitä voin tarjota yritykselle. Sitä paitsi olen kaksosen tähtimerkissä ihan sikahyvä puhumaan.  

3) Joku muu on minua verkostoituneempi. Niin totta kun se tänä päivänä on, työ jää saamatta ilman verkostoja. Toki meillä kaikilla on verkostoja. Kuulumme urheiluseuroihin, teemme vapaaehtoistyötä, käymme kielikursseilla ja meillä on ystäviä vaikutusvaltaisissa viroissa. Onko tämä auttanut minua? No, kyllä tietenkin. Olen saanut työn, koska äitini on ollut konttorinjohtajana pankissa. Vaikutusvaltaiset ystävät ei paljon auta, ei heitä kiinnosta kuin oma napa, ja ei niitä töitä ole heidänkään työpaikoilla. Ja verkostoitumaan olen surkea. Olen yrittänyt kaikin keinoin tutustua ihmisiin, jutella, chattailla. Kyllä se iloa tuo ihmisten kanssa jutella, mutta työtä se ei ole tuonut. Haluaisin itse saada oman työni omilla ansioilla. Verkostoitumisen opetteluun olisi kyllä hyvä perehtyä, myönnän, jos se kerran on niin tärkeää! Mutta eikö se ole vähän teennäistä jutella niitä näitä liirumeita kaikkien hinttaripomojen kanssa? Ja kun en edes kelpaa heidän vuoteenlämmittäjäksi. 

4) Joku muu on minua parempi. Elämä olisi aika ankeeta, jos kukaan ei olisi minua parempi. Onneksi on vielä paljon minua huonompiakin. Paremmuus on niin katsojan silmissä, liian hyvälläkin menee joskus huonosti. Ainahan pitää pyrkiä olemaan parempi koko ajan. Eihän sitä muuten kehity ihmisenä. On kyll' tosi raskasta suorittaa koko ajan. Sen tiedän akateemisena, mikään ei riitä. Suorittaminen yltää ihan ulkonäköönkin, aina pitäisi olla hyvännäköinenkin. Onneksi olen! Haha! Seuraava, kiitos!

5) Hakemukseni ei sano mitään. Ikävä kyllä, voi olla totta. Olen miettinyt ja tuunannut työhakemusta tyyliin miljoona kertaa. SEFEn edustaja on sen lukenut ja kommentoinut. Olen korjannut sen, tehnyt miljoona uutta hakemusta. Jokaiseen paikkaan teen oman uuden hienon hakemuksen, ja yritän aina kuvailla ja avata kaikki ominaisuuteni. Olen lahjakas kirjoittamaan ja puhumaan. Ikää en laita koskaan. Minulla on paljon työkokemusta ja olen koulutettu. Työhaastatteluun vain en pääse. Voi olla hakemuksessa vikaa! Epäilen kyllä ihan muita syitä, esim. neljää edellistä syytä. 

6) Osaamiseni ei ole uniikkia ja siksi ei työnantajaa kiinnostavaa. Kooteeämmiä on tietty tuhansia ja laskentapuolen osaajia samoin. Osaaminen tietenkin näin alussa perustuu opintoihin, kun kerran työkokemusta ei ole paljon. Toki sitten on muuta osaamista; asiakaspalvelua, kielitaitoa, ulkomaan kokemusta, ihmisenä olen hauska yms. Mun fyysikkomies (exä) sai kaikki työt sormia napsauttamalla. Sellaista osaamista ei ollut kellään. Minun osaamiseni ei ole kapea-alaista, voin tehdä melkein mitä vaan. Ja tuskin tuplamaisteri nyt ainakaan laiska on. Mun mielestä moni suomalainen on sitä paitsi surkea hoitamaan omaa taloutta, mä voisin auttaa. Ehkä tästä jokin yrittämisen idea. Lastentarhanopettajista olis nyt muuten pulaa.....ihan vaan alanvaihtajille. Älkää lukeko laskentatoimea, ainakaan yliopistossa. 

7) Olen panostanut ammattitaitooni, mutta en asenteeseen.  Tätä minä en nyt ymmärtänyt, siis mihin ihmeen asenteeseen? Jevgeni itse haluaa palkata ihmisen, joka olisi itseohjautuva, oma-aloitteinen, myönteinen, henkisesti kypsä ja yhteistyöhaluinen. No mutta kaikkihan me ollaan tollasia. Olen kuullut kyllä päinvastaistakin, johonkin viestintäpäällikön virkaan palkattiin nainen, joka toteutti kaikki omin päin eikä kuunnellut ketään. Hänet erotettiin koeajalla. Mutta minä olen motivoitunut työntekijä, hullun ahkera ja vähän liiankin tunnollinen. Tulen toimeen muiden kanssa. Kaikki eivät tietenkään halua puhua, joten yleensä olen sitten jättänyt rauhaan. Mutta kyllä puheliaana ihmisenä yritän aina ensin jututtaa, mutta jos ei syty juttuun niin sitten ei syty. Työasiat kyllä saadaan hoidettua. En silti katso olevani hankala. Kiusaamiseen tietty vastaan kiusaamisella, se ominaisuus pitäisi saada loppumaan. Kostonhimo on paha ominaisuus. Hammas hampaasta siis!

8) En aktiivisesti tavoittele unelmieni työtä. Kyllä minä tavoittelen, mutta tavoittelen rahan takia vähän muitakin töitä. Tottakai jokainen miettii, mikä olisi unelmien työ. Haluan olla talouspäällikkö, Controller, kirjanpitäjä, tilintarkastaja. Näitä ammatteja ainakin haluan kokeilla. Talouspäälliköksi ja Controlleriksi pääsy pysyhtyy kokemuksen puutteeseen. Kirjanpitäjäksi maisteri ei kelpaa, kun on tradenomeja ja merkonomeja, plus työkokemus puuttuu. Tilintarkastajan hommaa ajattelen aina, haluan sen tilintarkastajantutkinnon. Sen voi saada kyllä muualtakin. Varmasti tavoittelen unelmien työtä. Vaikea sanoa vaan, mikä se unelma on. Unelman voi särkeä huono ilmapiiri työpaikalla ja huono johtaminen, ei se itse ihana työtehtävä. Jevgenin mielestä työ jää saamatta, jos et ole täydellinen siihen hommaan. Siis mitä? Olen nähnyt niin surkeaa työnjohtoa työpaikoilla. Siinä on täydellisyys heistä kaukana. Miksi mun pitäisi olla täydellinen, kun kukaan muukaan ei ole?

Vaikea se on joo saada työtä. Kyllä se on niin onnesta kiinni. Siitä, että joku susta tykkää. Itseään kannattaa kyllä kehittää. Ei sen kehittämisen tarvitse aina olla työhön liittyvää. Harrastuksissakin voi oppia. Ei ihminen ole hullumpi työttömänäkään. Pitää vain olla sinut itsensä kanssa eikä masentua työttömyyden alle. Mä ainakin olen maisteri ja kuningatar ihan kuolemaani saakka. Hautakummulla nähdään, älkää ottako mitään tavaraa ja titteleitä mukaan! Verkostoitukaan ennen viimeistä matkaa, pääsette ehkä sitten pääministerin viereen! Niin en tiedä, kuka nyt Sipilän viereen haluaa, vaikka söpö mies onkin. Ja maisteri hän on vai oliko diplomi-insinööri! Titteleistä viis, kuollaan kumminkin!

Terveisin, Kuningatar jaskan jauhaja numero uno