Nyt minulla ei ole kauhiasti aikaa tarinoida, kun Huippujengi alkaa kello 20. No on tässä jotakin 45 minuuttia aikaa. Juttelin tänään naapurin äijän kanssa, kun en mennyt tänään hiihtämään. Alkaa olemaan niin sohjoiset säät ja aurinkokin paistoi, että ladut olisivat olleet varmasti sulat. Käyn tuossa läheisellä Pilvilammin jäällä. Eilen laduilta paistoi läpi niin jää, että hiihtäminen oli vähän epämiellyttävää. Mutta suikin kyllä koko lammen ympäri. Kilometrejä kertyi joku lähemmäs 13. Oli ihanaa hiihtää!
Naapurin ukko siihen tokasi, että osta kuule karvatarraa suksien pohjaan, niin se pitää. Siis mitä hemmetin tarraa? Onko sellaistakin olemassa? Hitsi vieköön, nyt olen hiihtänyt tämän kuun lipsuvilla suksilla, ja tollasta tarraa on muka olemassa. Luin heti täältä netistä teipin käyttökokemuksia. Positiivista palautetta olivat saaneet. Ensi vuonna ostan heti ensi sijassa tarrakarvat!
Tämä on ollut poikkeuksellinen hiihtovuosi. Lumi tuli Vaasaan myöhään, ja ladulle pääsin ensi kerran vasta helmikuun lopussa Etelä-Suomessa. Viime vuonna hiihtokausi päättyi 15. maaliskuuta ja olin hiihtänyt jo yli 100 km. Tänä vuonna hiihdin ensi ketaa mutsin luksus Madshuseilla. OVH varmaan lähemmäs tonnin. Mutsin kakkossukset. Tässä kuva suksista.
 |
| Äidin luksus Madshusit |
Minun rakkaani täyttivät tänä vuonna 20 vuotta. Ostin ne ensimmäisillä tienasteillani lukion ja Yo-vuoden jälkeen. Ne ovat minulle niin rakkaat ja palvelleet hyvin 20 vuotta. Ulkomaan vuosien ja lumettomien talvien takia ne ovat vähän käytetyt. Vielä kuin uudet! Miinuksena vain, että olen kerännyt painoa ehkä 14 kiloa siihen 19-vuotiaaseen neitoon, jollaisena ostin sukset. Lisäksi en usko, että sukset ovat edes kalliit. Paskat ne ovat, sekä äitini, hänen ukkonsa että oman ukkoni mielestä. Halvat ja huonot ja heikolla luistolla. Minä olen vähään tyytyväinen. En tiedä sellaisesta asiasta kuin hyvät sukset. Millaiset ovat hyvät sukset sitten? Tässä omat kaunokaiset.
 |
| Mun Karhun Combit vuosimallia 1996 |
Minähän en tunnetusti osaa hiihtää, ja sen kyllä kaikki tietää. Olen ollut kerran vai kaksi kertaa koulun hiihtokilpailussa viides. Muina vuosina en sitten hiihtänyt, vaan lähdin pakolliselle laturetkelle. Paitsi, että me lintsattiin kaverin kanssa niistäkin retkistä ja mentiin etukäteen syömään ärtsoppaa ja pannukakkua. Haha! Olen nyt aikuisena tietty yrittänyt harjoitella kovasti. Tyyli on ollut vapaa. Haluisin kyllä tulla huippuhiihtäjäksi. Olisi ihanaa olla hyvä kaikissa hiihdoissa, vapaalla ja perinteisellä. Mutta minkäs teet, jos suksi ei luista.
Hiihtäminen on oikeasti ihanaa. Suomessa on oikeesti ihania hiihtomaisemia, myös täällä Vaasassa. Lapista nyt puhumattakaan, mutta sinne ei ole köyhällä ekonomilla varaa. Hiihtäminen myös täällä Vaasassa pitää yllä peruskuntoa ja piristää mieltä. Ei köyhänkään tarvitse kieltäytyä tästä harrastuksesta. Itse hiihdän rakastamillani Combeilla, tuttavan äidin suksilla (Karhut myöskin). Sitten sain viime talvena lainaksi ystävän siskon kilpasukset, mutta niitä ei ole vielä kokeiltu. Sitten hiihdän äidin liian pitkillä luksus- Madshuseilla. Eikä ole menoa haitannut. Kirppareillakin näin myynnissä monet parit suksia (Adam & Eva). Tuskin niitäkään on paljon ehditty kuluttaa. Ainakaan täällä Vaasassa ei ole ollut tungokseen asti hiihtäjiä, joten tuskin suksia on monellakaan loppuun kulutettu. Mutta hiihtäminen on oikeesti ihanaa! Hiihtämällä pysyy myös hoikkana. Tämä asia on ainakin akateemiselle ihmisella tosi tärkeää, että siis olla hoikka ja hyvännäköinen (niin varmaa....haha!).
Ihailkaa maisemia ja tutustuttakaa itsenne hiihtoon.
Terveisin surkea hiihtäjä Vaasasta
 | |||
| Luksusmuija hiihtää. Asu ja tyyli vapaat (ja rumat). |
 | ||
| Pilvilammen latu, Vaasa la 12.3.2016 |
 |
| Pilvilammi toisesta päästä (Uponorin puoli) la 12.3.2016 |
 | ||
| Vahteriston latu, Riihimäki la 27.2.2016 |
 |
| Mun rakas pururata, Ristinummi, Vaasa ma 7.3.2016 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti