Aika- tuo liian kallis hyödyke

Mun aika ei riitä mihinkään, en ehdi mihinkään. Nyt kun olen tuolla pilipali työkokeilussa, aikaa itselle on jäänyt viisi tuntia vähemmän. Eli en osaa hallita aikaa! Ja minulla se ei riitä mihinkään. Tutut joka päiväiset hokemani ovat "Ei eheri, ei eheri" ja "kyllä, kyllä kun kerkiää!". Just joo. Tässäkin nyt samalla yritän katsoa Vesa Keskisen kyläkauppaa. Mutta siinä nyt mitään katsottavaa. Vesa esittelee jotakin Cicciolinan kerran käytettyjä pitsialushousuja. Just joo!

En keksi mitään ratkaisua tähän aika- ongelmaan. Mulla mitään kakaroita, ukko asuu kaukana, olen elämäntapa työtön. Just joo ja aika ei riitä. No ei se koskaan ole riittänyt. Opiskelut menivät siinä sivussa huonosti luettuna, paitsi ehkä rakastamani kirjanpito ja rahoitus. Niitä jaksoi lukea vaikka kello yö kolmeen. Espanjaa ja Venäjääkään en jättänyt lukematta, pus pus näille. Mut et olis joskus ehtinyt lukemaan normaaleja kirjoja, istua rauhas sohvalla, juosta monta tuntia, saatikka nukkua. Työhakemuksiin en oo jaksanut panostamaa vuosikausiin. Enpä pahemmin harjoittele työhaastatteluihin. Yks hailee, ei eheri. Nettiin täytettävät työhakemuspohjat vaativat tuntikausia aikaa näin kiireisessä elämäntilanteessa. 

En eheri kunnolla edes töihin. Omaan palkkatyöhön eherin, mutta en tohon pilipali pulikointi työkokeiluun. Ei oo päivää, että en olis minuutin kaksi myöhässä. Kirjaston kirjoja en ehdi lukea. Uusin ne niin kauan kuin pystyn ja palautan lukemattomana, kun on pakko. Nyt olen silti lukenut Antti Rinta-Lopen (Mr Havian ja Lappalaisen) kirjan Erilainen ote omaan talouteen (2014). Se oli tosi kiva kirja, aion kommentoida kirjaa tänne blogiini, kun EHERIN. Joskus. Ideoita tänne kirjoitteluun kuule riittää, mutta ei ole aikaa kirjoitella. Kirjoitan kuitenkin saamani jutun juuret (ideat) ruutupaperille. Kirjoitellen lempiaiheistani sitten joskus. Miten helkkarissa aikaa pystyy hallitsemaan? Miten tuntuu, että muilla ihmisillä on enemmän kuin 24 tuntia tehdä kaikkea kivaa? 

No hitsi, nyt olen kirjoittanut tänne puoli tuntia. Onhan minulla aikaa. Minulla on aikaa pestä kirppiksen vessoja joka aamu, mutta kodin vessa on kauan pesemättä. Pesin sen kirppiksen innoittamana viime perjantaina. Aikaa meni ehkä muutama sekuntti. Sitten olen nukkunut kahtena päivänä päiväunia ehkä kahden tunnin ajan. Väsyttää niin tämä ilmaistyö, kun aamulla pitää olla kello kahdeksan valmiina siivoamaan. Maisterina siivoamaan, voi helvete! 

Sitten olen ehtinyt joka toinen päivä kuntosalille. Kuntosalilla olen kello puoli kahdesta aina kello viiteen. Kyllähän mä juma ehdin. Sit oon lukenut urakalla Hesarit (Helsingin Sanomat, jotka tilasin vielä opiskelijahintaan 78 euroa/neljä kuukautta). Toisaalta mun täti odottaa niitä kuumeisesti joka päivä, lisäten minun aikapainettani. Sit mä oon joskus kokkaillu, joskus katsonut työpaikkoja mollista, Oikotieltä, ja hakenut niitä, koska viimeinen hakupäivä on lähestynyt. Ei oo tuottanut tuloksia. Työhaastattelujen määrä on tasan nolla. 

Joo, että miten sitä aikaa hallittis? En tiedä, enkä halua tietää. Kiirees on kiva elää, ainakin sydän hyvin tykyttää, stressistä. Tänään kyllä aion katsoa American Pien Luokkakokouksen ja samalla kutoa tehokkaasti mutsin syntymäpäivälahjaa, sukkia. Jos kerrankin sais ne valmiiksi ennen syntymäpäivää. Tädille jouduin kerran antamaan lahjaksi sukat, joita en ehtinyt päätellä. Täti sai itse päätellä sukkansa. Haha, kylhän mä eherin vaikka mitä. 

Hitto, eherin pääsiäiskokolle! Glad efterpåsk!