No niin Tere päeäväst taas head aega! Nyt ne mun englannin kieliset hakemukset ovat tuottaneet heti tulosta. Vappukin meni ja toukokuu liitelee taas vaikka missä. Mutta arvakkaas mitä? Kävin oikeen Tallinnassa työhaastattelussa. Sitten toinen firma haastatteli mua huonon Skype-yhteyden välityksellä. Ja nyt kerron teille lukijoille, jos niitä tänne ilmestyy, että millaista oli.
Haastattelut olivat siis aivan toista maata kuin Suomessa. Aivan toista!
Ensin pitää vissiin kertoa, että mistä ne duunit löytyy. No tietty Work in Estonia -portaalin kautta. Sinne siis etsimään heti unelmien työpaikkoja. Ja niitähän löytyy. Ja sitten vaan hakemaan.
Minä pongasin sieltä tietenkin ne suomalaiset pörssiyritykset ja iskin hakemukset sisään. Kyselin vähän etukäteen, että miksi paikka auki ja mitä on tarjolla.
Sitten haastatteluihin...
Suomessa kun on tyylinä, että sulta kysytään yleenä mitä tiedät kyseisestä yrityksestä. Opettelet sitten paniikissa, että mitä firma tekee, paljonko työllistää, mitkä on markkinat ja markkinaosuudet, paljonko on liikevaihto, tulos, velkasuusaste yms.
Ei kuule Virossa heitä tällaiset kiinnosta. Haastatteluissa he kysyivät pikkutarkasti mitä oot edellisissä työtehtävissä tehnyt? Mikä sun kielitaito on? Tykkäätkö ihmisistä? Ja se, että mitä tykkäät Virosta? Miksi haluat Viroon? Mitä tykkäät Tallinnasta? Osaatko Viroa?
Paljon ihanammat kysymykset ovat Viron naisilla kuin meidän Suomen androgyyneillä tilintarkastajille. Ja munhan englannin kieli on todella paska ja mä en muista puoliakaan sanoja haastatteluhetkellä. Mutta ei hätää, ei ollu hääppönen Viron kaunottarillakaan. Melkeen vois sanoa, et mun oli parempi. Tunnelma haastatteluissa oli hyvä. Mä nyt tietty luon tunnelman kuin tunnelman. Ja paikat jää saamatta. Laskentamuija kun ei saa olla sosiaalinen ja puhelias. Ethän sä silloin mikään älykäs voi olla.
Ruotsin kieli näytti olevan heille myös hyvin tärkeä. Sitä he testasivat yhden moppitukka riikinruotsalaisen avulla, joka oli ollut talossa ööööö....kolme päivää! Moppitukan ihonvärikin oli ihan jotain muuta kuin valkoinen, mutta ihana hän oli silti, ja oikein suloinen. Kaikki me kuollaan kumminkin yhteiseen taivaaseen. Sai ainakin puhua hetken kauniin pojan kanssa.
Mutta summa sum suurum, et tärkeetä, että avaat suus ja osaat puhua ruotsia, englantia ja rakastat heidän maataan. Koulutuksestakin he ovat kiinnostuneita, mutta sitähän meillä Suomi-neidoilla on oikeen kahden yo-tutkinnon verran! En kyllä tiedä, jäänkö taas nuolemaan näppejäni. Periaatteessa minulle on ihan sama saako työtä vai ei, sillä palkkahan on sitten jotain ihan muuta kun Suomessa ja työtehtävät eivät todellakaan ole niitä, mitä haluisi. Jos saat 1 000 euroa handyyn, niin sitten saat jo paljon! Ja Suomessa keskipalkka on yli kolme tonnia ja Virossa vähän yli tonnin.
Mutta työtehtävistä vielä. Kun menin sinne työhaastatteluun, niin työtehtävät olivat muuttuneet jo kertaalleen. Kyseinen mielenkiintoinen jonkun reskontran paikka oli jo mennyt aikoja sitten, mutta tällaista uutta olisi tarjolla: lähetät asiakkaille karhukirjeitä, ja he sitten soittavat hämillään sinulle. Mmmmm....mä mietin ihan et, jaa ruotsiksi ja kestänkö mä, kun asiakkaat soittaa koko ajan ja valittaa.....Ei oo joo iloista porukkaa vastassa. Se toinen paikka toisessa (se skype-haastattelu) suuressa suomalaisesssa pörssifirmassa 1300 eurolla (ennen veroja) kuulosti heti kiinnostavammalta....myyntireskontraa, matkalaskutusta, ostoreskontraa.
Niin ja hei referenssejä pitää olla, suosittelijoita siis, itse kysyin nykyisen työpaikkani pomoilta, jotka lupasivat auttaa. Ja aina pitää ajatella, että on ihana ihminen ja suosittelijat ei varppina sua hauku!
Mä en tiedä, mä en tiedä, miksi noiden suurten suomalaisten firmojen pitää lakkauttaa ne reskontraosastonsa ja siirtää ne Tallinnaan? Miksi helvetissä? Maksetaanhan Virossakin kaikkia työn sivukuluja plus 33% palkan päälle? Saako edes eläkettä niistä töistä?
Tallinna on kyllä ihana. Turvalliseksi en sanoisi. Nyt kun olen lukenut tota Sami Lotilan kirjaa Todellinen Tallinna, mua kyllä on alkanut kylmäämään Tallinnan touhu. Lukekaa opus, se on samalla hauska, mutta todella pelottava todellisuus Tallinnasta. Kusetetuksi tulee varmaan miljoona kertaa ja monin eri tavoin, jos joskus sinnepäin pääsee!
Anteeksi, että nyt ei ole kuvia Tallinnasta, kun olen kaverin koneella ja kuvat ovat tuolla kamerassa, mutta lupaan matkakertomuksen, kun pääseen takaisin Vaasaan. Onnea työnhakuun Tallinnassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti