Mua alko jurpimaan niin koko aihe, että päätin kijoittaa tänne palopuheen. Mä olen koko elämäni tyyliin joutunut häpeämään, että olen suomalainen. Olen asunut sellaisissa maissa, kuten esimerkiksi Ruotsissa, jossa suomalaisuudesta vinoiltiin mennen tullen. Vaikka nykyään meidän jääkiekkojoukkue voittaa Ruotsin mennen tullen. Ruotsissa oli valloillaan vitsi, että kun meni baariin ja tilasi oluen, mutta kun olikin loppu, niin se oli SLUT (suomeksi horatsu, ilolintu) ja sitten, kun ei ymmärtänyt tota sanaa slut, niin englanniksi se oli sitten finish (vähän niin kuin suomalainen). Et mua kyllä kyrpi tollaiset esimerkit. Sitten kun kysyi ruotsalaisilta työkavereilta, että ootteko käynyt Suomessa, niin vastaus oli, että monta kertaa pelimatkoilla ym. Suomi on hieno maa, mutta ihmiset ei. Siis anteeksi mitä?
Saksalainen poikaystäväni kertoi aina kaikille typeriä vitsejä Suomesta. Muistutin kyllä säännöllisin väliajoin Hitleristä, että hävetkää vaan!
Ruotsalaiset kettu diskuteeraa koko ajan, ja mitään valmista päätöstä ei tuu. Ja koko kansa näyttää samanlaisesta homo-muotista tehdyltä. Opiskelin vähän aikaa ruotsalaisten opettajiksi opiskelevien naisten kanssa. Heille oli tärkeetä, että joka päivä päällä oli eri vaatteet. Sitten viikonlopuksi olisi pitänyt jotakin ylimääräistä lukea, niin johan häly nousi. Ei voida, kun minulla on aviomies. Ja ikää oli hädin tuskin kaksikymmentä.
Mutta kyllä mulla on tästä suomenruotsalaisuudestakin sanottavaa. Kun olen tunnetusti opiskellut ruotsalaisella kauppakorkeakoululla Vaasassa, niin kyllä siellä rasismi kukoistaa suomalaisuutta kohtaan. Ja taas sai hävetä, sillä olin lähes ainoa kokonaan suomen kielinen koko laitoksessa. Ja mun suomalainen nimi loisti joka paikassa, niin kyllä joutui koko ajan tuntemaan häpeää. Toisen suomalaisen opiskelijan nimi oli Maria, ja hän ei ikinä paljastanut suomen kieliseksi. Minulla jäi kaikki stipendit kielikursseille saamatta. Vaihto-opiskelijaksi mennessä suomenruotsalaiset saivat muhkeat tuhannen euron stipendit. Minä sain kaikkiin kieltävän vastauken, koska papereissa luki äidinkieli Suomi. Surin silloin tätä asiaa. Ja kun gradun teko alkoi, en saanut mitään apua koko kirjoitusprosessiin. Graduohjaajaa vitutti suomenkielinen opiskelija, ja hän ei viittinyt edes lukea graduani. Jouduin yksin kirjoittamaan sen koko gradun, ja jätin vain sisälle, kun se oli valmis, kiukutti niin. Ei ollut mahdollisuutta siihen hyvään arvosanaan, joka meille kaikille luvattiin. Teki mieli haastaa se äijä virkavelvollisuuden laiminlyönnistä. Mutta mitäs tosta, hänen häpeänsä.
Yksi prosentti Vaasan alueen rantaruotsalaisista osaa suomea. Ei tartte osata, ei kiinnosta osata. Ennen kaikkea ei vaan kertakaikkiaan osata suomea! Mutta ei myöskään tunneta häpeää tästä asiasta, että asutaan Suomessa, mutta ei osata kieltä. Ruotsista tulee teevee lähetykset ja suomen jääkiekkojoukkuetta ei kannusteta. Eletään Suomessa omissa pikkupiireissä, ja naidaan opiskelukaveri Hankenilta. Kaikki eivät tietenkään tee näin. Onneksi!
Olen oikeasti ylpeä, että olen viitsinyt opetella ruotsin. Se on kiva kieli. Suomenruotsalaisista olen lakannut tykkäämästä, mutta itse Ruotsi maana kiinnostaa. Riikinruotsikin on kielenä ihana.
Mutta huomasin kuitenkin Virossa olessani työhaastattelussa, että ensimmäiseksi kerroin ruotsalaiselle, että olen Suomesta. Ihan kuin olisin taas hävennyt asiaa! Ruotsi nyt ei maana ole sen kummempi kuin Suomi. Nyt tää häpeäminen saa loppua! Suomessa opiskellaan monipuolisesti eri aloja ja vielä ilmaiseksi, mennään töihin ja saadaan kolme tonnia palkkaa (siis keskipalkka). Kuinka moni virolainen pystyy samaan? Suomessa saa työttömyyskorvausta, lapsilisää, ja työttömänä pärjää rahallisesti, ja jokainen saa VIELÄ takuueläkkeen. EHKÄ.
Vaikka kyllä inhotti suuresti kaatokunnossa olevat suomalaiset Tallinnan potskilla. Hieno puku päällä oli äijällä, ja kasvot aivan veressä. Kaatunut oli varmasti moneen otteeseen. Vielä kaatui bussista lähtiessä suoraan asfalttiin. Onneksi hän ei ollut yksin matkassa. Säälittävää. Eikö osata juoda maltillisesti? Toinen huumehörhö poistettiin junasta, kun poliisi tuli hakemaan Riihimäen kohdalla. Kyllä mua ällötti! Ei ole maine turhaan suomalaisista porona Suomessa ja Virossa, ja muualla ulkomailla. Mutta kyllä ne Brititkin osaa juoda alkoa. Virolaisista nyt puhumattakaan.
Minä en juo viinaa, enkä jaa seksuaalista tavaraani, mutta en kyllä sitten kestä haukkujakaan suomalaisuudesta. Ulkonäköäkin on monesti haukuttu ulkomailla, että en muka näytä miss Suomelta. Voi jessus! Ainoat hyvät maat ovat olleet Englanti ja Uusi-Seelanti. Englannissa kukaan ei ole kiinnostunut Suomesta. Ja Uudessa-Seelannissa ei edes tiedetä, että Suomea olisi olemassa. He eivät tiedä, mikä on Euroopan Unioni. Mutta en minäkään tiedä, mihin Pacific Unioniin Uusi-Seelanti kuuluu. Googlaamalla saan sen selville, mikäli kiinnostaa!
Minä en kyllä enään ikinä häpeä alkuperääni. Todella rikkaan hyvinvointivaltion kasvattina on syytä olla ylpeä. Suomessa maksetaan maahanmuuttajille kaikkein suurin kotouttamistukea, ja he eivät häpeä alkuperäänsä. Suomessa vaan on tottunut olemaan niin "humble", vaatimaton. Intialainen työkaverini jaksoi polleana aina painottaa, että hän on valmistunut Delhin yliopistosta. Minä ajattelin aina, että so fucking what!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti