Kunnossa kaiken ikää

Rupes taas kyrsimään tämä nettiyhteys, että istua nyt lattialla ethernet-piuhat koneessa. Kaikkea kanssa! Perse menee linttaan! Hintaa tälle jaskalle yhteydelle tulee lähes kolmekymppiä kuussa, ja wireless ei kehtaa toimia. 

  

Huomasin tämän päivän Pohjalaisessa Fredrik Smulterin kolumnin Urheilulla on merkitystä (Pohjalainen 29.3.2016). Todellakin. Olin taas uimahallin kuntosalilla ja uimassa yli kolme tuntia. Pisti vaan taas silmään Smulterin kirjoituksesta, että urheilusta on tullut luokkakysymys. Köyhät kyykkyyn taas, he jäävät varattomuuden takia kotiin. Krrr, krr, krrr! He harrastaa, joilla on rahaa. No, totta toinen puoli. Lapsiperheille tämä on kurjaa, että jääkiekon peluut ja taitoluistelut maksaa liikaa. Mutta yksineläjä kyllä pärjää. Voi juosta,  suunnistaa, hiihtää ja kävellä lähes ilmaiseksi. Olen kävellyt tänä vuonna noin 300 kilometriä pelkästään hyöty- ja työmatkoja. Juossut olen kahden räkätaudin takia vain 94 kilometriä (Vaasan maraton odottaa syyskuun alussa, kulp!). Hiihtokilometrejäkin tuli räkätaudin takia vain 42 kilometriä (surkeeta!). Mutta aikas paljon olen suorittanut ainakin itseni puolesta, sillä aion olla kunnossa kaiken ikää. Muistan tämän liikuntakampanjan nuoruudestani. Osallistuin siihen jumppaamalla Hyvinkään Yhteiskoulun jumppasalissa.

Yhteiskunta onneksi tukee urheiluharrastuksia. Perheellisistä en tiedä, mutta yksinäinen ihminen maksaa Vaasassa kevätkauden jumppakortista 52 euroa. Tarjolla mm. zumbaa, kahvakuulaa ja keppijumppaa. Vaasan uimahallin kymmenen kerran kortti maksaa työttömälle 38,70 euroa. Ihan sika kivaa ja suhteellisen edullista. Samalla kertaa voi käydä kuntosalilla, uimassa, vesijuoksemassa ja vesijumpassa. Jos jättää suklaat ja karkit ostamatta, voi rahat säästää kuntoiluun. Näin jopa mamuja kuntosalilla, en olekkaan ennen nähnyt. Komeita poikia, minulle liian nuoria. Katsoa saa, mutta ei koskea. Niin se on kuin Smulter kirjoittaa urheilulla on tärkeä rooli maahanmuuttajien sulautumisessa valtaväestöön. Mamut harrastaa muutenkin suht halpoja harrastuksia, kuten painia ja kamppailulajeja. We love Makwan!

Hömpän paras kuntokeskus

Itse kyllä kaipaisin juoksuseuraa. Kävin ennen juoksuryhmässä, mutta hinta oli niin suolainen, 300 euroa /vuosi. Kivaahan siellä oli. Kun olen juossut sen surullisen kuuluisan maratonin, sitten omaan kokemusta juoksusta ja perustan oman juoksuryhmän. Juoksuryhmääni saa osallistua ilmaiseksi. Tervetuloa! Jos en nyt saa kaupattua ideaani jonnekin urheiluseuraan. Mutta ei se tule sitten paljon maksamaan. Karateakin olisi taas kiva harrastaa. Onkohan se nykyään kuinka kallista? Google babe, google! Löysin hyllystä karatepassin, jee, minulla on keltainen vyö, mutta karatepuku jäi exän kaappiin. Hän on sen varmaan jo myynyt.

Hei, hei, pomppiminenkaan ei maksa mitään!

Miksi ihmiset eivät ymmärrä liikunnan hyötyå? Tämän hetkisissä "työkavereissa" on ihan kamalan lihavia naisia. Olen yrittänyt puhua heille liikunnan riemusta. Liikunnan harrastaminen lisää hyvinvointia monella tavalla; auttaa painohallinnassa, piristää mieltä, pitää pollan kunnossa, parantaa muistia. Mutta toki lähes tappaakin, kun sitä vartaloansa rikkoo ja repii tappavalla tavalla (lue; ammattiurheilijat). En kuulemma tajua muita ihmisiä, kun heitä liikuminen sattuu. Kai se nyt sattuu, kun kroppaa ei ole totuttu liikuttamaan. Syörään vaan pullaa! Jokaiselle löytyy se oma laji. Jotta urheilu olisi mahdollista kaikille, kyllä urheiluseurojen pitäisi mainostaa enemmän itseään. Eikä liikunta saisi maksaa hunajaa. Mistä esim. löydän miekkailun tai nyrkkeilyn täältä Vaasasta? Piilossa ovat ne lajit. Netistä ehkä voi löytyä vinkkejä.

Älkää hyvät ihmiset jääkö kotiin makaamaan. Koska aurinko paistaa, niin nyt on hyvä lähteä vaikka kävelemään. Kävelkää työmatkaa, polkekaan harrastuspiireihin, juoskaa, jos jalat kestää. Kohta alkavat myös Vaasan suunnistajien iltarastit. Metsässä on mukavaa etsiä vaikkapa kadonnutta oravaa!

Työhaastattelu osa 2: Soveltuvuustesti - Cubiks online

No niin, sain kutsun tilitoimisto top 4:n soveltuvuustestiin. Sekin oli kamala. Tein sen tuossa "kiireessä" tai ehkä uteliaisuuttani netissä. Aikaa oli tasan 12 minuuttia. Ensimmäinen osuus oli äidinkielen testi. Kysyttiin kaikkea....mikä on kiireisen vastakohta.....kirkko ja pappi sopivat yhteen kuin tennis....ja mikä? Pallo, kanske. Lääkärit ovat miehiä. Lääkärit saavat ilmaisen ruokailun...mikä on vastaus? Tulkkaan, että mieslääkärit saavat ilmaisen ruokailun. Mutta se matematiikan testi oli hankala. 2, -2, 4, miinus jotakin. Ihan käteen meni, vaikka olen ihan kunkku näissä matemaattisissa tehtävissä. Huomio, laskimen kanssa. Sitten oli palikkatesti. Tosi vähän aikaa. Liian monta kuviota ja liian vaikea testi. Mutta oli ihanaa, että sain kutsun palikkatestiin. Pus pus vaan tulevalle työnantajalle. Mun ukko on maailman paras näissä palikkatesteissä. Minä olen liian lyhyt pinnainen tällaiseen. Enpä paljoa jaksanut miettiä, enkä välitättänyt harjoitellakkaan. Mun ukko harjoittelee näitä testejä koko ajan. EVVK! 

Mitähän palikkatestit testaavat? Matemaattista ulkoalaskua, jossa olen surkea! Tiedän, että en osaa laskea ilman laskukonetta. En pärjää ilman laskukonetta! En kertakaikkiaan vaan pärjää! Kertotauluakaan en osaa enään. Tai noh, suurimmaksi osaksi muistan. Mitä on 7*8= 80-24=56 (näin mä näitä aina päättelen, kokonaisluku miinus 3*8). Arvaa vaan ehdinkö ajattelemaan mitään tossa testissä, aikaa oli 4 minuuttia ja ainakin viisi jäi vastaamatta. Haha! No en muista kuinka monta jäi vastaamatta!

Niin, no mitä tähän sanoisi. Tunneälyä, tilannetajua, empatiakykyä, huumorintajua, sosiaalisuutta, elämänkokemusta tai muuta henkistä kyvykkyyttähän testit ei testaa. (Jaakko Parikan mielipide sivulta http://hr-blogi.blogspot.fi/2012/04/soveltuvuusarvioinnit-tulossa-miten.html) Eikä ole tarkoituskaan! Ne tulevat esille työelämässä.

Olen alkanut taas kyseenalaistamaan omaa sosiaalista kyvykkyyttäni. Mun itseni mielestä olen tosi kiva ihminen. Ja aina mun kimppuun käy joku naikkonen, joka työpaikalla. Harvemmin miehet, he pyytävät treffeille. Nytkin tappelen joka päivä yhden kireän vaihdevuotisen ämmän kanssa töissä. Tai no en tappele, hän suutahtaa joka asiasta ja sanoo kiukkuisena mielipiteensä. Toisaalta ärsytän häntä tahallani. Minulla on hirveän hyvät puhelahjat, ja minun ylitseni ei kävellä. Tänäänkin työpaikan muijat rupesivat urputtamaan minulle väärän värisestä työliivistä, kun olisi kaikilla hyvä olla samanvärinen. Voi jeesus! Varmaan en vaihda väriä, pomo on itse ollut mun vieressä, kun valitsin liivin ja hän ei ole mitään sanonut. Sanoin, sitten, että mun liivi onkin kauniimpi kuin tuo toinen, jota minun pitäisi käyttää. Niin johan joku ämmä tulkkas, että se on sitten sama asia, että he ovat rumia, kun he käyttävät tämän väristä liiviä. HEI HALOO! Onko pieni maailma? Sanoin, kyllä, että en sanonut, että he ovat rumia, vaan liivi on ruma. Ja et eihän me kukaan täällä olla ruma, mehän ollaan työpaikan helmiä. Siis ainakin minä olen. Heikkolla itsetunnolla varustetut saa olla vaikka kuinka rumia mun puolesta!

Haha! En varmaan nyt päässyt jatkoon tässä työnhaussa, mutta väliäkö tuolla. Jos työpaikoilla noin joutuu turhasta tappelemaan, niin ehkä mun paikka on kotona. 

Tukka hyvin, kaikki hyvin!

Videohaastattelu, aaargh!

Hyi jessus, sain kutsun videohaastatteluun yhdestä top 4 tilintarkastusfirmasta. Tiedän opiskelukaverin olevan nyt auditointi-harjoittelijana kyseisessä puljussa. Hän ei ole satavarmaan joutunut mihinkään videohaastatteluun. Kysyin vielä toiseltakin opiskelukaverilta. Hän vaan tuhahti nauraen. No ei varppina oo....kyllä hän on ihan S-U-H-T-E-I-L-L-A mennyt, tai no hän on kyllä ihan miellyttävä ihminen, niin ehkä paremminkin hyvillä puhelahjoilla. Koulut kesken jäi.......mulla ei. Mä oon paree!

Mutta kyllä minua suoraan sanoen veetti nauhoittaa jotakin videota. Tää on niin TÄTÄ PÄIVÄÄ. Tää on niin tätä, että Vaasaankin joku muu kuin itse työkaverit valitsee työntekijät. Olisin ehdottamasti mielummin mennyt suulliseen haastatteluun. Onneksi sain jättää palautetta tästä videohaastattelusta, ja uskottavasti annoin; siis syvältä oli. Mihin normaalit haastattelut ovat kadonneet? Kuka idiootti insinööri tällaisia videoperseitä suunnittelee?

Kysymykset siellä haastattelussa olivat nyt nämä normaalit:

* Mikä on sun tämän hetkinen tilanne? Kuinka kauan olet valmis työskentelemään harjoittelijana?

* Mitä luulet, että tämä työ olisi? Mitkä ovat sun ominaisuudet, jotka sopisivat tähän tehtävään?

* Muistele jotakin yhtä tapahtumaa, joilloin olet joutunut venymään oman mukavuusalueesi yli? Mitä opit tästä tilanteesta persoonana ja ammattilaisena? (Voi jeesus, ihan oikeesti, ihan syvältä tämä kysymys)

* Mitä tulevaisuuden suunnitelmia sulla on? (Mä haluun tulla johtajaksi, kuningattareksi, oppia tilinpäätöksen tekemisen käytännössä, ja suorittaa tilintarkastajan tutkinnon!)

Ymmärrän kyllä, että hakijoita on miljoona, ja on raskasta valita parhaat kandidaatit tuhansien joukosta. Ja rekrytoijilta olen kuullut, kuinka päin mäntyä on menty. On valittu joku, joka ei ole valmis muuttamaan 300 kilometrin päähän, seuraavaksi paras oli huumeiden käyttäjä ja se kolmas oli se paras, ahkera nainen. 

Kyllä silti kannattaa aina hakea kaikkea mahdollista työpaikkaa. Hakeminen ei mitään maksa, paitsi internetin käyttömäksun, mutta se jakautuu niin monelle muullekin käyttökohteelle. Haluanko minä oikeesti olla töissä top 4 tilintarkastusfirmassa? Jaksaisko sitä olla työhullu? Onko ne ihmiset siellä niin hyviä ja täydellisiä? Ja tuleeko itselle sellainen huijarisyndrooma, oonko mä sitten niin hyvä kuin vakuutan olevani ja huomaako joku sen, että en osaakaan kaikkea kirjanpitoa? No, osaan minä. Mähän oon haka kirjanpidossa, suorastaan ihan superhyvä, ja paremmaksi tuun joka päivä. 

Tietokonekaunotar!!!

Otin muuten kuvia tällä tietsikalla. Hyvin toimi tietokoneen kamera näissä videohaastatteluissa. Toivottavasti tällaiset haastattelut eivät ole jatkossa niin tätä päivää. Työkkäri maksaa kuitenkin minulle 150 euroa, kun käyn työhaastattelussa Helsingissä. Joten kannattaa kutsua minut suoraan haastatteluun, jää mun talous reilusti voiton puolelle (noin 100 euroa plussalle, kiitos VR:n hinta-alen). Ja livenä olen ehdottomasti paljon hurvaamampi kuin jossakin typerässä videossa. 

 

Must on tullut hiihtohullu!

Nyt minulla ei ole kauhiasti aikaa tarinoida, kun Huippujengi alkaa kello 20. No on tässä jotakin 45 minuuttia aikaa. Juttelin tänään naapurin äijän kanssa, kun en mennyt tänään hiihtämään. Alkaa olemaan niin sohjoiset säät ja aurinkokin paistoi, että ladut olisivat olleet varmasti sulat. Käyn tuossa läheisellä Pilvilammin jäällä. Eilen laduilta paistoi läpi niin jää, että hiihtäminen oli vähän epämiellyttävää. Mutta suikin kyllä koko lammen ympäri. Kilometrejä kertyi joku lähemmäs 13. Oli ihanaa hiihtää! 

Naapurin ukko siihen tokasi, että osta kuule karvatarraa suksien pohjaan, niin se pitää. Siis mitä hemmetin tarraa? Onko sellaistakin olemassa? Hitsi vieköön, nyt olen hiihtänyt tämän kuun lipsuvilla suksilla, ja tollasta tarraa on muka olemassa. Luin heti täältä netistä teipin käyttökokemuksia. Positiivista palautetta olivat saaneet. Ensi vuonna ostan heti ensi sijassa tarrakarvat! 

Tämä on ollut poikkeuksellinen hiihtovuosi. Lumi tuli Vaasaan myöhään, ja ladulle pääsin ensi kerran vasta helmikuun lopussa Etelä-Suomessa. Viime vuonna hiihtokausi päättyi 15. maaliskuuta ja olin hiihtänyt jo yli 100 km. Tänä vuonna hiihdin ensi ketaa mutsin luksus Madshuseilla. OVH varmaan lähemmäs tonnin. Mutsin kakkossukset. Tässä kuva suksista. 

Äidin luksus Madshusit

Minun rakkaani täyttivät tänä vuonna 20 vuotta. Ostin ne ensimmäisillä tienasteillani lukion ja Yo-vuoden jälkeen. Ne ovat minulle niin rakkaat ja palvelleet hyvin 20 vuotta. Ulkomaan vuosien ja lumettomien talvien takia ne ovat vähän käytetyt. Vielä kuin uudet! Miinuksena vain, että olen kerännyt painoa ehkä 14 kiloa siihen 19-vuotiaaseen neitoon, jollaisena ostin sukset. Lisäksi en usko, että sukset ovat edes kalliit. Paskat ne ovat, sekä äitini, hänen ukkonsa että oman ukkoni mielestä. Halvat ja huonot ja heikolla luistolla. Minä olen vähään tyytyväinen. En tiedä sellaisesta asiasta kuin hyvät sukset. Millaiset ovat hyvät sukset sitten? Tässä omat kaunokaiset. 

Mun Karhun Combit vuosimallia 1996

Minähän en tunnetusti osaa hiihtää, ja sen kyllä kaikki tietää. Olen ollut kerran vai kaksi kertaa koulun hiihtokilpailussa viides. Muina vuosina en sitten hiihtänyt, vaan lähdin pakolliselle laturetkelle. Paitsi, että me lintsattiin kaverin kanssa niistäkin retkistä ja mentiin etukäteen syömään ärtsoppaa ja pannukakkua. Haha! Olen nyt aikuisena tietty yrittänyt harjoitella kovasti. Tyyli on ollut vapaa. Haluisin kyllä tulla huippuhiihtäjäksi. Olisi ihanaa olla hyvä kaikissa hiihdoissa, vapaalla ja perinteisellä. Mutta minkäs teet, jos suksi ei luista. 

Hiihtäminen on oikeasti ihanaa.  Suomessa on oikeesti ihania hiihtomaisemia, myös täällä Vaasassa. Lapista nyt puhumattakaan, mutta sinne ei ole köyhällä ekonomilla varaa. Hiihtäminen myös täällä Vaasassa pitää yllä peruskuntoa ja piristää mieltä. Ei köyhänkään tarvitse kieltäytyä tästä harrastuksesta. Itse hiihdän rakastamillani Combeilla, tuttavan äidin suksilla (Karhut myöskin). Sitten sain viime talvena lainaksi ystävän siskon kilpasukset, mutta niitä ei ole vielä kokeiltu. Sitten hiihdän äidin liian pitkillä luksus- Madshuseilla. Eikä ole menoa haitannut. Kirppareillakin näin myynnissä monet parit suksia (Adam & Eva). Tuskin niitäkään on paljon ehditty kuluttaa. Ainakaan täällä Vaasassa ei ole ollut tungokseen asti hiihtäjiä, joten tuskin suksia on monellakaan loppuun kulutettu. Mutta hiihtäminen on oikeesti ihanaa! Hiihtämällä pysyy myös hoikkana. Tämä asia on ainakin akateemiselle ihmisella tosi tärkeää, että siis olla hoikka ja hyvännäköinen (niin varmaa....haha!). 

Ihailkaa maisemia ja tutustuttakaa itsenne hiihtoon.

Terveisin surkea hiihtäjä Vaasasta

Luksusmuija hiihtää. Asu ja tyyli vapaat (ja rumat).

Pilvilammen latu, Vaasa la 12.3.2016

Pilvilammi toisesta päästä (Uponorin puoli) la 12.3.2016

Vahteriston latu, Riihimäki la 27.2.2016

Mun rakas pururata, Ristinummi, Vaasa ma 7.3.2016

Nettikauppojen myöhäiskokeilija

Vihdoinkin näin Kummelin Veen, ja ihan ilmaiseksi. Markkinoinnin tunneilta on tuttua kuluttajien jaottelu. Osa kuluttajista on aikaisia omaksujia. Ja osa niin kuin minä, myöhäisheränneitä. Tympeetä toisaalta, kun kaikki kauppa on mennyt nettiin. Tänä vuonna olen vasta omaksunut näitä nettikaupan saloja. Tänä vuonna olen esim. siirtynyt VR mobiilin käyttäjäksi. Vaatteita en koskaan tilaa netistä, koska kokoa on vaikea arvioida. Englannissa asuessani tilasin kerran yhden jakun, jota ei ollut koossani New Lookin myymälässä. Sudeksi osoittautui. Jakku oli kokoa liian pieni, mutta pidin silti jakkua paljon. Harmi, että olen siitä jo luopunut. Kierrätykseen meni.

Netistä tilaajana olen siis myöhäisherännäinen. Toisen ainoan kerran tilasin Vilasta ihanan paidan. Piti ostamani sen palkkapäivänä, mutta kuten arvata saattaa, paidat olivat siihen mennessä menneet jo kuumille kiville. Kokeilin samanlaista mustaa, ja tilasin netistä sen himoitsevani neonpunaisen. Näin se tilaus onnistui, koska koko oli tiedossa. 

Nuoret puhuvat koulussa (siis duunipaikassani), että eivät he mitään Wallanderia katso. He katsovat Netflixiä. Minulla ei ole varaa Netflixiin, mutta tällä viikolla löysin Yle Areenan ja Mtv katsomon. Tv kakkosella mainostettiin Kummeli V -sarjaa, että se tulee torstaisin kello 20. En ehdi millään kahdeksaksi kotiin tanssitunnilta. Tadaa, Kummeli oli katsottavissa myös Yle Areenassa. Niin kuin ovat myös Kummelin vanhat sketsisarjat. Nekin aion katsoa sieltä sitten, kun ehdin. Piru vaan, jouduin lataamaan Adobe Readerin, ja sekään ei ihan heti latautunut. Kun käsi olen näiden teknisten laitteiden kanssa. Mutta nyt siis voin rauhassa katsella eilen tulleen Hjalliksen, Elastisen ohjelman ja monet muut ihan omien aikataulujen mukaan. Onhan tässä vähän epämiellyttävä istua toimistotuolilla, ja tietokoneen kuvakaan ei ole maailman paras. 

Vaatteita en ole uskaltanut tilata netistä. Ehkä voisi kokeilla, kun Zaran nettikauppa aukeaa 16. maaliskuuta. Niken Free kenkiä olen käynyt kokeilemassa kaupassa. Koon tiedän, mutta mistä löydän ne edullisemmin? Netistä vai kaupasta? Kova asia on nyt kivijalkakauppojen pistää kampoihin, kun nettikaupat jyräävät ohi hinnalla ja ilmaisella toimituksella. Mutta ovatko netissä hinnat siltikään edullisemmat? Kuinka käy niiden ihmisten, jotka eivät suostu nettiä käyttämään? Kuoleeko kivijalkakaupat? Tuskin kuolevat, muuten meiltä naisilta loppuu harrastukset, rättikaupoissa hyppääminen. 

Onneksi on olemassa  kivijalkakirpputorit, vaikka osa niistäkin nettiin siirtynyt. Menen muuten ilmaiseen työkokeiluun SPR kirppikselle puoleksi toista kuukaudeksi. Saa nähdä, miten paljon kannan sieltä lumppua kotiin. Ehkä pääsen valitsemaan kuormasta parhaat. Ehkä en. Aion kyllä olla nyt kovana ja jättää kukkaron kotiin. Äiti oli vihainen päätöksestäni mennä ilmaistyöhön SPR:lle. Kuningattaren maine kun siitä huononee, ja tuplamaisteri ei saisi *askaa tehdä. Haluan nähdä muitakin ihmisiä kuin maistereita, mikä sen parempi paikka on kuin SPR nähdä tukityöllistettyjä. Tietää sitten, mikä elämä odottaa kahden vuoden työttömyyden jälkeen. Uteliaisuus voitti!

Kummeli V oli muuten hauska!

Kauppatieteistä haaveilevat

Täällä puolityötön kooteeäm taas turinoi tai oikeestaan EM (Ekonomie magister). Minulle tuli eilisen postauksen jälkeen ankea olo, kun luin Jevgenin kahdeksan syytä "miksi et saa töitä". Osaamiseni kaiketi ei ehkä ole sellaista, mitä työantaja tarvitsee. Jaskapuhetta, talouden ja ruoka-alan moniosaajia tarvitaan aina. Palkatkaa siis minut!

Työnhaun takia joudun aina miettimään, mitä kooteeämmällä on tarjota työnantajalle, ja miksi ylipäätään olen alalle hakeutunut. Kerron nyt tässä postauksessa, mitä kauppatieteilijän opinnot sisältää, ja mitä ominaisuuksia tulisi laskentapuolen ekonomilla olla.

Onnellinen Ekonomi, huivi hyvin, kaikki hyvin!

Minun mielestä kaikki talouteen liittyvä on kiinnostavaa. Olen tietty aina ollut vähävarainen ja kauppatieteiden opiskelu on tavallaan tukenut oppejani säästämisestä. Nyt osaan tulla toimeen vieläkin pienemmällä rahasummalla kuin ennen. Toisaalta tähän ei maisterin opintoja tarvita. Minä olen opiskellut maisteriksi, koska inhoan silmille hyppiviä tradenomeja, ja insinööreille en kyllä suostu verbaalisesti häviämään. Kilpailuhenkisyys on siis ajanut ainakin minut opiskelemaan! Haluan olla tasan yhtä p*rseestä kuin muutkin.

Kuten huomaatte, minulla on tapana jauhaa vähän liiankin paljon. Ja tämä ei palvele ketään, joten nyt sitten aion tiivistetysti kertoa siitä, mitä kauppatieteiden opiskelu on. Joten wrap it up!

Minä olen opiskellut Hankenilla ruotsiksi. Tätä vaihtoehtoa en suosittele, jollei ole tosi tosi hyvä ruotsin kielessä. Monesta turhasta luulosta vapautan kaikki; Kauppatieteitä ei ole vaikea päästä opiskelemaan. Jos minäkin pääsin, pääsee muutkin. Ei tarvitse olla mikään hikipinko. Nuoriso nyt laskee kuumeisesti, että riittääkö ylioppilastodistuksen pisteet. Kamaan, älkää laskeko. Mulla on ämmää, ceetä, beetä ja aata. Ja hyvin pääsin sisälle ja olisin päässyt Helsinkiinkin. Tärkeintä on lukea hyvin pääsykoekirjat. Tällaisia kirjoja meillä silloin: 

Hankenin pääsykoekirjat silloin aikanaan

Näitä kirjoja tarvitsee opinnoissa myöhemminkin, siksi on hyvä hankkia ne omaksi. Asiasisällöltäänhän nämä kirjat eivät vanhene, ne ovat perusteoksia! Kaikkein paras ja hauskin kirja on tuo Företagsekonomi Fakta bok 100. 

Ruotsin kieliseen koulutukseen osallistuessa pitää pystyä todistamaan kielen osaaminen. Minä kun en ole mikään kielinero, jouduin käymään kielikokeessa ennen varsinaista pääsykoetta. Siellä oli suomen kielistä porukkaa kuin sukkaa. Joku typerä teksti piti kääntää sanatarkasti suomesta ruotsiin. En edes läpäissyt kyseistä testiä, mutta soitin Hankenille soittiaikaan, ja sain luvan tulla suulliseen haastatteluun. Se pilalle mennyt käännös oli ollut niin lähellä oikeaa, ja voitiin (ihme sana, voitiin?) vielä hyväksyä. Tiesin sen. Haastattelussa kielenopettaja rupatteli niitä näitä. Kyseli Uudesta-Seelannista, jossa silloin asuin. Ja kysyi myös miksi halusin Hankenille. Vastasin, että haluan oppia ruotsia. Ruotsia olisi kuitenkin pitänyt osata jo siinä vaiheessa, kun sinne Hankenille hakee. Luckily läpäisin kielikokeet. Ja läpäisin kyllä pääsykokeenkin. 

Opinnoista sen verran, että enhän edes muista, kuinka paljon siellä opiskeltiin. Ihan liikaa, ja viisi vuotta se kesti. Metodit vaihteli kursseittain. Jotkut oli pelkkiä luentokursseja (yleensä peruskurssit), ja jotkut täynnä niitä helkutin ryhmätöitä, jotka ei meinannut millään onnistua kaikkien lusmuilijoiden takia. Tämä on nyt aika pateettista, mutta nyt joutuu kyllä katsomaan tutkintotodistuksesta, että mitä kaikkea huuhaata on tullu opiskeltua. 

Där läser så här att 305 studiepoäng. Pääaineopintoja 82 opintopistettä (hyvät tiedot; hihii, tosi olennaista!), kauppaoikeutta 52 opintopistettä, muita taloudellisia opintoja 122 opintopistettä ja kieliopintoja 49 opintopistettä. Nyt tää hirvitys alkaa, ja ketä kiinnostaa....mutta näitä kauppatieteet sisältää (osittain pakollisina ja osittain vapaaehtoisina)

Yleiset opinnot

* taloushistoria, talouspolitiikka

* yrityksen strategiat

* rahoitus ja sijoittaminen

* kannattavuuden analysointi

* yrityksen rahoitus

* Tietojen käsittelyn peruskurssi (ATK- ajokortti, ym. höpinää)

* Johdatus logistiikkaan ja talousmaantietoon

* Markkinoinnin strategiat

* Johdatus taloudelliseen analyysiin

* Kansainvälinen taloustieto (kansantaloustiedettä)

* Laskentatoimen perusteet

* Talousmatematiikan perusteet ja tilastotiede

*Tutkimusmenetelmät- kurssi (yleinen, sama kaikille)

Kauppa-oikeus

* kauppaoikeuden perusteet

* verotuksen peruskurssi

* työoikeus

* Yritys- ja rahoitusoikeus

* Corporate Governance ja innovaatiot (yrityksen hallinnointi)

* Yrityksen rahoituksen lainsäädäntö

* Immateriaali- ja kilpailuoikeus

* Kaupallinen sopimusoikeus

Laskentatoimen aineopinnot

* Johdon laskentatoimen perusteet (systeemit)

* Konsernilaskenta ja yritysjärjestelyt

* Kustannuslaskenta

* Taseteoriat 1 ja 2 (kirjanpidon jatkokurssit)

* ERP -systeemit

* Laskentatoimen eri näkökulmat (luettiin Controllerin käsikirja)

* Tutkimusmenetelmä- kurssi (oppiaineen oma)

* Syvennetty tilintarkastus

* Kansainvälinen laskentatoimi

* Strateginen yritysanalyysi (samanlainen kuin kannattavuusanalyysi aiemmin)

* Arvoon perustuva johdon laskentatoimi (Value Based Management Accounting)

* Seminaarit ja pro Gradu 

Kieliopinnot
* Englannin taloussanaston kurssi
* Englannin kirjoituskurssi (liikekirjeet ym. tylsyys)
* Englannin suullinen kurssi (kaksi esitelmää)
* Työelämän englantia (tosi kiva)
* Suomen kielen opintoja (kirjallinen, suullinen yritysviestintä)
* Yritysviestinnän syventävä kurssi
* Venäjän kielen perusteet (A &  B, 1 vuosi)
* Espanjan kielen peruskurssi (plus toinenkin espanjankurssi, joka oli liian helppo)
* Ruotsin kielen kurssit (kirjallinen, suullinen yritysviestintä)
* Vetenskapligt skrivande
* Saksa, Geschäftskommunikation
* Saksa, Wirtschaftstexte
* Saksa, Deutsch fur Ökonomen (A & B)

Siinä teille. Kuka voi oikeesti väittää, että ei oo koskaan luettu! On luettu vähän liikaakin, mutta huomaa, että oppiaineet vaihtelee ihmisen mielenkiinnon mukaan. Ei kaikilla tätä kompoa. Verotusta olisi pitänyt opiskella enemmän, mutta kun siellä oli jaska opettaja. Opintoihin olisi kuulunut vaihto-opiskelu, mutta onnistuin puhumaan sen pois. Olisi ollut kiva mennä Myncheniin, mutta oikeesti minulla ei ollut penniäkään rahaa. Opintotukea oli jäljellä tasan nolla. Tunsin itseni sitä paitsi liian vanhaksi kaikkien teininoitien rinnalla. Olis ollut kyllä kiva!

Työttömänä siis ollaan. En tiedä kuinka paljon ekonomeja koulutetaan Suomessa, mutta varmaan liikaa. Yritin googlettaa, en löytänyt vastausta. Hyvän tietopaketin ekonomin koulutuksesta löytää Suomen Ekonomit sivustolta  http://www.ekonomit.fi/kauppatieteidenopiskelu. Kuinka paljon ekonomeja työttömänä? Suomessa varmaan liikaa. Ekonomiliiton mukaan yli 3 500 henkilöä (elokuu 2015) ja Työttömyysaste yli 5. Että jihuu!

Nyt sitten pitäisi miettiä, mitä laskentapuolen ekonomi osaa. Tähän kysymykseen löytyy vastaus ehkä GOOGLETTAMALLA. Mitä laskentaekonomi osaa? Tämä nyt olikin paha kysymys, sillä vastausta ei löytynytkään helposti edes netistä. Puuf!

- tuntee laaja-alaisesti laskentatoimen eri osa-alueet (haha! Lähde: Itä-Suomen Yliopisto, Laskentatoimen laitos: https://www2.uef.fi/fi/kauppatieteet/taloushallinto-ja-rahoitus)

- on laskentatoimen ammatillinen osaaja (Haha, edelleen! Lähde: https://soleops.hamk.fi/opsnet/disp/fi/ops_VuosTeemMat/tab/edi/sea?ryhma_id=1517611&opettaposa_opinvuos=3&ryhmopinkoht_suunvaiheht=&valkiel=fi)

Tässä hieman parempi: Laskentapuolen ihminen osaa esim.

-  soveltaa kirjanpidon ja tilinpäätöksen laatimisen perusperiaatteita

- etsiä tietoa tärkeimmistä informaation lähteistä sekä osaa soveltaa löytämäänsä informaatiota

- tunnistaa ja analysoida osakeyhtiön omaan pääomaan liittyviä tapahtumia sekä osaa käsitellä näitä tapahtumia kirjanpidossa. 

- hahmottaa ja tunnistaa, miten yrityksen liiketapahtumat ja kirjaukset vaikuttavat yrityksen tulokseen ja taloudelliseen asemaan. 

- osaa laatia tuloslaskelman ja taseen kirjanpidon tietojen perusteella 

- muodostaa kuvan yrityksen taloudellisesta asemasta tuloslaskelman ja taseen tietojen perusteella. 

- hyödyntää yrityksen taloudellista informaatiota päätöksenteossa

- osaa selittää yrityksen kirjanpidon ja verotuksen yhteyden

JNE, JNE. 

(Lähde: Seinäjoen ammattikorkeakoulu: http://opsweb.seamk.fi/?lang=fi&code=KD07BLLA142. Viitattu 4.3.2016) 

Millaisia taitoja laskentapuolen ihmisellä tulisi olla? Tämän olen sitten ottanut suoraan laskentatoimen Timo-Erkki Tiusasen (2015) pro Gradusta Opiskeluorientaation, työelämävalmiudet ja niiden tukeminen Jyväskylän yliopiston laskentatoimen opiskelijoilla. (Löytyy täältä: https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/45859/URN%3ANBN%3Afi%3Ajyu-201505121816.pdf?sequence=1. Viitattu 4.3.2015). Voi olla, että vääriin viittaan, mutta näin yleisesti voi sanoa, että laskentapuolen tehtävissä pitää olla/ osata

* tiedonhakutaitoa (s.75)

* oma-aloitteisuutta 

* loogista päättelykykyä, analyyttisyyttä

* tarkkuutta (tarkka ihminen)

* pitkäjänteisyyttä (mitähän lie tämä?)

* kärsivällisyyttä (entäs tämä?)
* esiintymiskykyä ja -halua (s.76)

* ammattiosaamista: kirjanpitoa, verotusta, kustannuslaskentaa yms.

* ohjelmisto-osaamista

* kielitaitoa (englanti, ruotsi)

Eli eikö Jevgenikin kirjoittanut blogissaan, että pitää olla täydellinen, jotta saa työpaikan. Eikä tarvitse olla, mutta olisi hyvä omata hyvän laskupään ja aidon kiinnostuksen talousasioihin. Lukuinnostusta vaan kaikille! Kauppatiedettä pääsee opiskelemaan myös avoimen yliopiston kautta. Kannustan kaikkia lukuharrastuksen pariin. Niin kuin kauppa-oppilaitoksen yrittäjyyden opettaja meitä aikoinaan kannusti: Anna aikaa lukemiselle, sillä se on sivistyksen suihkulähde. Mitään muuta en kauppiksesta muista. Ja hyvä niin! Paitsi, että se loi pohjan kirjanpidon rakkaudelle.

Miksi en saa töitä?

Hei, hei miksi johtajatar ei saa töitä! (Barcelona!)

Täällä johtajatar taas pohtii puolisairaana, että mitä kivaa ajanvietettä tässä puolityöttömänä keksisi. Hyvä hiihtoloma on mennyt pilalle tässä yskiessä. Onneksi sentään ehdin hiihtää  muutamana päivänä, sairaanakin. Niistä postaus hienojen kuvien kera myöhemmin. Ensin pitää päästä vähän terveempänä Pilvilammille hiihtämään viikonloppuna. Toivottavasti tervehtyy siihen mennessä. Ihana kuva muuten minusta Barcelonan Botero-kissan vieressä, ja yhtään ei taas vaatteet roiku päällä!

Kävin taas Etelä-Suomessa tapaamassa äitiä ja hiihtämässä. Äiti tai kukaan muukaan ei voi ymmärtää, että miksi olen työtön. Hittoako minä sille mahdan, en minä tätä lamaa tilannut! Mun kummitätikin aina sanoo, että olisitko kiinnostunut MENEMÄÄN pankkiin töihin. Ihan kun h*lvetti nykyään vaan töihin mentäs tosta vaan, ja paikankin voi vain valita. On tietty niitä, jotka saa työn kun työn. Tunnen heitäkin. Voi kun minäkin olisin kuin he. Joku päivä oonkin. Stten Headhunterit soittavat minulle enkä minä heille.

Mua alkoi niin ärsyttämään vielä enemmän, että luin ihan huvikseni Jevgeni Särjen blogista (löytyi täältä: http://elaparemmin.fi/blogi/8-syyta-miksi-et-saa-toita/) 8 syytä siihen, miksi ihminen ei saa töitä. Mielestäni on söpöä, että joku on viitsinyt listata ne syyt, että ei saa työtä. Tunnistan kyllä omat heikkouteni näistä syistä, mutta kyllä enemmän painottaisin persoonan viehättävyyttä ja todella onnekkuutta työnsaannissa. Mahdolliset syyt, miksi en työtä saa (Jevgenin mukaan)

1) Joku muu minua viehättävämpi, paremmin paskaa jauhava vie työpaikan. Myönnän heikkouteni: on tosi vaikeeta jaksaa mielistellä ja nuolla tulevan pomon persettä, jos heti ensi minuuteilla näkee, et toi ei tuu musta tykkäämään- haluaisin kuitenkin olla se rakastettava ja hauska oma itseni, ja että joku sen huomaisi. Onneksi sentään itse  huomaan!

2) En osaa esiintyä edukseni ja myydä itseäni. Osittain totta. Olen saanut palautetta, että en ole osannut tuoda esille vahvuuksiani heijastettuna kyseiseen työpaikkaan. Pidin vastausta rekrytoijan puheenhelinänä, ja lähinnä tämä typerä vastaus ärsytti. Voi siis olla totta! Vaikka oikeasti kehun itseäni oikein vuolaasti. Tiedän tasan tarkkaan, mitä osaan ja mitä voin tarjota yritykselle. Sitä paitsi olen kaksosen tähtimerkissä ihan sikahyvä puhumaan.  

3) Joku muu on minua verkostoituneempi. Niin totta kun se tänä päivänä on, työ jää saamatta ilman verkostoja. Toki meillä kaikilla on verkostoja. Kuulumme urheiluseuroihin, teemme vapaaehtoistyötä, käymme kielikursseilla ja meillä on ystäviä vaikutusvaltaisissa viroissa. Onko tämä auttanut minua? No, kyllä tietenkin. Olen saanut työn, koska äitini on ollut konttorinjohtajana pankissa. Vaikutusvaltaiset ystävät ei paljon auta, ei heitä kiinnosta kuin oma napa, ja ei niitä töitä ole heidänkään työpaikoilla. Ja verkostoitumaan olen surkea. Olen yrittänyt kaikin keinoin tutustua ihmisiin, jutella, chattailla. Kyllä se iloa tuo ihmisten kanssa jutella, mutta työtä se ei ole tuonut. Haluaisin itse saada oman työni omilla ansioilla. Verkostoitumisen opetteluun olisi kyllä hyvä perehtyä, myönnän, jos se kerran on niin tärkeää! Mutta eikö se ole vähän teennäistä jutella niitä näitä liirumeita kaikkien hinttaripomojen kanssa? Ja kun en edes kelpaa heidän vuoteenlämmittäjäksi. 

4) Joku muu on minua parempi. Elämä olisi aika ankeeta, jos kukaan ei olisi minua parempi. Onneksi on vielä paljon minua huonompiakin. Paremmuus on niin katsojan silmissä, liian hyvälläkin menee joskus huonosti. Ainahan pitää pyrkiä olemaan parempi koko ajan. Eihän sitä muuten kehity ihmisenä. On kyll' tosi raskasta suorittaa koko ajan. Sen tiedän akateemisena, mikään ei riitä. Suorittaminen yltää ihan ulkonäköönkin, aina pitäisi olla hyvännäköinenkin. Onneksi olen! Haha! Seuraava, kiitos!

5) Hakemukseni ei sano mitään. Ikävä kyllä, voi olla totta. Olen miettinyt ja tuunannut työhakemusta tyyliin miljoona kertaa. SEFEn edustaja on sen lukenut ja kommentoinut. Olen korjannut sen, tehnyt miljoona uutta hakemusta. Jokaiseen paikkaan teen oman uuden hienon hakemuksen, ja yritän aina kuvailla ja avata kaikki ominaisuuteni. Olen lahjakas kirjoittamaan ja puhumaan. Ikää en laita koskaan. Minulla on paljon työkokemusta ja olen koulutettu. Työhaastatteluun vain en pääse. Voi olla hakemuksessa vikaa! Epäilen kyllä ihan muita syitä, esim. neljää edellistä syytä. 

6) Osaamiseni ei ole uniikkia ja siksi ei työnantajaa kiinnostavaa. Kooteeämmiä on tietty tuhansia ja laskentapuolen osaajia samoin. Osaaminen tietenkin näin alussa perustuu opintoihin, kun kerran työkokemusta ei ole paljon. Toki sitten on muuta osaamista; asiakaspalvelua, kielitaitoa, ulkomaan kokemusta, ihmisenä olen hauska yms. Mun fyysikkomies (exä) sai kaikki työt sormia napsauttamalla. Sellaista osaamista ei ollut kellään. Minun osaamiseni ei ole kapea-alaista, voin tehdä melkein mitä vaan. Ja tuskin tuplamaisteri nyt ainakaan laiska on. Mun mielestä moni suomalainen on sitä paitsi surkea hoitamaan omaa taloutta, mä voisin auttaa. Ehkä tästä jokin yrittämisen idea. Lastentarhanopettajista olis nyt muuten pulaa.....ihan vaan alanvaihtajille. Älkää lukeko laskentatoimea, ainakaan yliopistossa. 

7) Olen panostanut ammattitaitooni, mutta en asenteeseen.  Tätä minä en nyt ymmärtänyt, siis mihin ihmeen asenteeseen? Jevgeni itse haluaa palkata ihmisen, joka olisi itseohjautuva, oma-aloitteinen, myönteinen, henkisesti kypsä ja yhteistyöhaluinen. No mutta kaikkihan me ollaan tollasia. Olen kuullut kyllä päinvastaistakin, johonkin viestintäpäällikön virkaan palkattiin nainen, joka toteutti kaikki omin päin eikä kuunnellut ketään. Hänet erotettiin koeajalla. Mutta minä olen motivoitunut työntekijä, hullun ahkera ja vähän liiankin tunnollinen. Tulen toimeen muiden kanssa. Kaikki eivät tietenkään halua puhua, joten yleensä olen sitten jättänyt rauhaan. Mutta kyllä puheliaana ihmisenä yritän aina ensin jututtaa, mutta jos ei syty juttuun niin sitten ei syty. Työasiat kyllä saadaan hoidettua. En silti katso olevani hankala. Kiusaamiseen tietty vastaan kiusaamisella, se ominaisuus pitäisi saada loppumaan. Kostonhimo on paha ominaisuus. Hammas hampaasta siis!

8) En aktiivisesti tavoittele unelmieni työtä. Kyllä minä tavoittelen, mutta tavoittelen rahan takia vähän muitakin töitä. Tottakai jokainen miettii, mikä olisi unelmien työ. Haluan olla talouspäällikkö, Controller, kirjanpitäjä, tilintarkastaja. Näitä ammatteja ainakin haluan kokeilla. Talouspäälliköksi ja Controlleriksi pääsy pysyhtyy kokemuksen puutteeseen. Kirjanpitäjäksi maisteri ei kelpaa, kun on tradenomeja ja merkonomeja, plus työkokemus puuttuu. Tilintarkastajan hommaa ajattelen aina, haluan sen tilintarkastajantutkinnon. Sen voi saada kyllä muualtakin. Varmasti tavoittelen unelmien työtä. Vaikea sanoa vaan, mikä se unelma on. Unelman voi särkeä huono ilmapiiri työpaikalla ja huono johtaminen, ei se itse ihana työtehtävä. Jevgenin mielestä työ jää saamatta, jos et ole täydellinen siihen hommaan. Siis mitä? Olen nähnyt niin surkeaa työnjohtoa työpaikoilla. Siinä on täydellisyys heistä kaukana. Miksi mun pitäisi olla täydellinen, kun kukaan muukaan ei ole?

Vaikea se on joo saada työtä. Kyllä se on niin onnesta kiinni. Siitä, että joku susta tykkää. Itseään kannattaa kyllä kehittää. Ei sen kehittämisen tarvitse aina olla työhön liittyvää. Harrastuksissakin voi oppia. Ei ihminen ole hullumpi työttömänäkään. Pitää vain olla sinut itsensä kanssa eikä masentua työttömyyden alle. Mä ainakin olen maisteri ja kuningatar ihan kuolemaani saakka. Hautakummulla nähdään, älkää ottako mitään tavaraa ja titteleitä mukaan! Verkostoitukaan ennen viimeistä matkaa, pääsette ehkä sitten pääministerin viereen! Niin en tiedä, kuka nyt Sipilän viereen haluaa, vaikka söpö mies onkin. Ja maisteri hän on vai oliko diplomi-insinööri! Titteleistä viis, kuollaan kumminkin!

Terveisin, Kuningatar jaskan jauhaja numero uno