Ihana toi Adele from England. Hänen Lontoon konserttinsa tulee teevee kakkoselta just nyt. Olen nähnyt saman konsertin ööööö....jo kolmesti, mutta Hello-kappale jaksaa innostaa joka kerta. Alan itkemään, niin ihana se on. Hello from the outside, I must have called you thousands times. Uu, tästä kirjoittamisesta ei tuu mitään. Mutta asiaan.
Saatiin tänään noottia lumppujen ja kuteiden alihinnottelusta. Laitetaan kuulemma ihan liian alhaiset hinnat naisten vaatteisiin. Niin, on ne halvemmat hinnat kuin yksityisillä kirppiksillä. Mutta kuka helvete maksaa omaisuuden käytetystä koin syömästä paidasta?
Hinnoitteluun vaikuttaa aina lumpun kunto ja väri, malli ja muoti. Osa kirppisten vaatteista on kerta kaikkiaan edelliseltä vuosikymmeneltä, vaikka kasikytluku onkin taas muotia. Suurin osa vaatteista on sellaista, jota en itse ikinä huolisi. Ruutupaitoja on miljoona, samoin ihan hirveitä mustia suoria housuja ja niitä ihan hirveitä mustia blazereitä. Mutta toki myönnän, että jos vaate on minusta ruma, ajattelen heti, että tota nyt ei kukaan osta = halpa hintalappu. Mutta tottakai listahintoja noudatetaan. Mutta ongelma on nyt, että käytetään kuulemma listahinnan alarajaa. Mutta oikeesti, hinnalla on kipurajansa. Minulle se on yleensä viisi euroa kaikista vaatteista. Pitää olla tosi hyvä kuntoinen lumppu, että se lähtee mun mukaan.
Kirppislumppujen hinnoittelussa piilee se ongelma, että ei ole olemassa ohje vähittäiskauppa hintaa (OVH:ta), hinnoittelu on siten aika vapaata. Ehkä parasta kaikille olisi benchmarkata eli kytätä toisen hyväntekeväisyyskirppiksen hinnat, jos haluaa hinnat kohdalleen. Omatoimikirppiksillä on yksityisen kuluttajan hinnoittelu, siksi niissä hinnat hyppää maasta pilviin. Joskus jostakin ruppanasta H&M:n hameesta pyydetään yli kymmenen euroa. Just joo, ahneella on paskanen loppu.
Kyllähän hinnan on tarkoitus kattaa hallinnon, myynnin, valmistuksen, palkanmaksun aiheuttamat kustannukset plus sisältää niin sanotun voiton lisän. Kaikesta liiketoiminnasta tulee nämä kustannukset pakollisena. On vuokraa ja lämmitystä, pomoportaan palkat etc etc.
Erilaisia hinnoittelumenetelmiä varmaan miljoonia. Kustannuspohjainen, kilpailijaperusteinen, kysyntälähtöinen, kiinteät etukäteen sovitut hinnat. Eri asiakkaille on omat hintansa, esim. mä saan salaisesti henkilökunnan aletta. Perusteluna on, että meillähän on niin hyvät palkat. On joo, ihan sika hyvät yhteiskunnan pummin tulot. Tästä hyvästä lupaan tuurata kassalla silloin tällöin. En oo vielä kyllä tuurannut, aika on mennyt tossa HINNOITTELUSSA. Hintaan vaikuttaa myös se, onko tuote vakiotuote, jonkin verran omaleimainen vai todellakin arvokas tuote. Suurin osa lumpusta nyt on tietty Henkkamaukka kamaa, Lindexiä ja Gina Trikoota. Joskus sekaan pujahtaa Diedricssonia, Vagabondia, Sandia, Marimekkoa, Ralph Laurenia. Fiksu ihminen myy sen arvokkaamman lumpun ehkä mielummin nettikirppiksellä, saa paremman hinnan ja saa pitää tulon itse. Asiakaskuntakin vaikuttaa......joskus on hyväntekeväisyyskirppiksellä kyllä niin hampaatonta porukkaa ja sitten saan arvuutella häiskän nimeä. Mauri?
Ei se helvete helppoa ole, kun hinnoitteluun ei päde mitkään katetuottolaskelmat. Listahinnatkin on vähän mitä sattuu. Ja ahneudella voi olla paskanen loppu, kyllä rekkiin voi jäädä ylihinnoiteltu Henkkamaukka hame, valitettavasti. En tiedä lasketaanko koko puljussa mitään katteita. Tod. näköisesti joo. Taloudenhoito on niin salaista joka työpaikassa, ja aina on ajatuksena on, että työntekijän ei tarvi tietää eikä päätään vaivata. Ihan kun me ekonomeina ei tajuttaisi myyntilukuja, mutta mehän ollaan vaan siellä töissä. Minä vapaaehtoisena.
Ihana Adele jatkaa laulamista töllössä, onkohan hänen ihana hame Vintage?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti