Kulutushysteriaa ja säästövinkkejä

Kyllä korpee taas talousihmistä, kun kaikki lehdet ovat täynnä erilaisia oman talouden hoito-ohjeita. Näin säästän pahan päivän varalle ja näin kulutan viisaasti. Tätä sen lama teettää. Ihan kuin tulisi hävetä kuluttamista. Joku pankkirouvakin kirjoitteli OP-lehdessä, kuinka hän vihaa ostoksilla käyntiä. Kuinka se on niin kamalaa! Ompa kamalaa! Minä olen laittanut sileäksi koko ylimääräisen tilin, jonka sain työkokeilusta. Palkkarahat sentään säästin. 

Sitten on näitä vinkkejä kuinka seuraat omaa talouttasi. Netti pullistelee kaikkia valmiita taulukkoja kuukausittaiseen talouden hoitoon. Sitten näet mihin rahasi menee. Missä voimme vielä säästää? Minä pidän kyllä excelissä omaa kulutus-taulukkoa. Säästön varaa olisi kirppislumppujen saralalla, karkin syönnissä, uusien kenkien ostelussa. Ruokaostoksissakin ehkä voisi vielä säästää. 

Mä sit onnistuin sähläämään nettikaupassakin. Onnistuin ostamaan kahdet parit Converse-tossuja alehintaan. Toiset maksoin jo ja toisista tuli lasku. Kengät ovat jo matkalla. Pitäisiköhän palauttaa ne toiset? Jos ne eivät sovi serkun jalkaan, palautan ne toiset. Palauttaminen on toivottavasti tehty helpoksi. No joka tapauksessa aion ehkä palauttaa ne toiset. Tossut ovat väriltään valkoiset. Ehkä ne molemmat voisi pitää. Ne likaantuvat kuitenkin helposti. Sitten saisi uudet käyttöön. Ehkä yritän kaupitella niitä vielä jollekin. Ottajia muotikengille kyllä on. Ja hinta oli hyvä 40 euroa. Kyllä kyllä!

Kuluttamalla osallistut johonkin tiettyyn viiteryhmään. Ilmaiset itseäsi ja näin. Minä kuulun ryhmään työttömät, juoksijat, kielten opiskelijat. Työttömätkin voivat käyttää muotikenkiä ja köyhyys ei näy päälle päin. Juoksuryhmässä on tärkeää, että sinulla on muotivaatteet. Nyt on muotia Asicsen juoksukengät, Niken juoksuasut. Näin ainakin meidän juoksuryhmässä. Ei siellä ryhmässä ole kyllä työttömiä. Ei ainakaan kukaan tunnusta olevansa. 

Sunnuntaina kun olin Kälviällä painikisoissa, nuorilla oli kaikilla Adidaksen muotiverkkarit. Siinä iässä on tärkeää olla samanlaiset asut. Muutoin en kyllä kuulu mihinkään ryhmään, enkä ymmärrä kulutusjuhlasta mitään. En seurustele juppien kanssa enkä halua seurustella varakkaiden kanssa. Olisi tylsää olla näyttelyesine juppi-insinöörin tai ekonomin rinnalla. Ekonomin, joka korjailisi koko ajan sanomisiani. 

Mutta ei kuluttamisesta saisi syyllistää, et se olis jotakin kamalaa. Ihanaahan se on. Kyllä on hyvä säästää pahan päivän varalle. Hampaat voivat tippua suusta. Sitä kai eniten pelkään. Matkailuakin varten olisi hyvä säästää! Mut helvete, elämästä menee maku, jos ei saa ostella. Onneksi kukaan ei tiedä, kuinka paljon kulutan. Kostoksi tästä esittelen teille rakkaimmat uutukaiseni, ihanat Nike Free- lenkkarit. Ne ovat ihanat salikenkinä. Enkä ole päivääkään katunut, että ne ostin. Head hinta 99,90. Haha!

Tässä rakkaani, turhat tuhlaukset!

 

Valokuvakokeilua

Ai hitsi vieköön, osasin laittaa kuvat vierekkäin tänne blogiin. Latasin jonkun ilmaisen kuvan käsittelyohjelman GIMP kakkosen. Arvaa vaan osaanko käyttää mitään sellaista. No e! Mutta nyt löysin Pink Bubble- bloggaajan ohjeen kuvien laitosta vierekkäin. Kiitos paljon näin ihanalle ihmiselle hyvästä ohjeesta. Kattokaas tätä taidonnäytettä. Tietokonekädetönkin osaa. Pitää testata nyt käytännössä. Bloggaan sitten paremmalla ajalla fiksummista aiheista, joten nyt vain on kuvien aika. Hyvä hyvä, kuvat tulivat vierekkäin. Suuri kiitos Pink Bubble! Pitää kyllä opetella muuttamaan kuvien kokoa, että olis samaa sarjaa. Mutta tämä nyt oli tällainen harjoitus! Vielä kun oppis tota valotusta muuttamaan. Harjoitus tekee mestarin. Olen ansainnut syöpäkääryleen. Kyllä tämä tästä!

Lofooteilla elokuussa 2016

Saaristoristeily Vaasa 2016

Talousmatkailua osa I: Tartto, Viro

Ei kyllä sais köyhällä olla matkakuumetta, mutta kyl miul vaan on. Tällä kertaa käväisin Tarttos. Armastan niin tota Eestimaata. Talousmuijan matkat suuntaa aina sinne, missä saa parhaiten rahalle vastinetta. Tällä kertaa minu armas emal oli synnipäev ja sitä juhlistettiin Tarttossa. 

Pussailevat opiskelijat Raatihuoneen edessä, yäkki!

Olen käynyt ennenkin Tarttossa. Siksi matkakohde nyt ei ihan kympillä sytyttänyt. Tartto on oikeastaan aika ihana, tai olisi kesällä. Nyt satoi aika putkessa kolme päivää. 

Matka lähti Helsingistä Tallink Superstarilla. Kokku hind oli juna- ja laivalippuineen Vaasasta 122 eurot. Yömaja on vielä maksamatta, mutta sanotaan nyt senkin hinta, 76 euroa kolmelta yöltä. Siis head hind! Majoituksen nimi oli Tartu City Apartments. Löytyi Bookings.comin kautta. Aamiaista ei tieteskään kuulunut majoitukseen. Onneksi vieressä oli Pallas-hotelli. Ei ois taas voinut olla parempaa aamiaista seisovasta pöydästä. Head hind 7,50 eurot. Niillä puuroilla energiamoottori pysyi käynnissä kahtena päivänä. Yhtenä aamuna oli Rimi sämpylä ja kreikkalaisjogurttilinja. Head hind nekin (Haha, joko alkaa kyllästyttämään saman jauhaminen?)

Majoitus Aleksandri ykkösessä ja komea naapuri

Otin turisti-informaatsista Tartu in your pocket- opaslehtisen, josta löytyy tietoa Tartosta. Ja googlettamalla löytyy tietenkin lisää. Huoneistossakin oli ilmainen wifi-yhteys. Ei palu ehtinyt sitä käyttämään. Ei eheri, ei eheri! Asukkaita pienes Tartun kaupungissa on noin 100 000. Estlaneja on 97%, Venekeelt puhuvia (venäjänkielisiä) 15%, soomalaisia 1%. Suomalaisista varmaan suurin osa on Tarton yliopistossa opiskelevia nuoria tai vähän vanhempia ei opiskelijoita (niin kuin minä). 

Meidän majapaikka oli ihan Kaubamajan vieressa, siis ihan Tarton keskustassa. Kävelymatkan päässä olivat Raatihuone, uusi Tasku ostokeskus, ihana yliopisto sekä kauppahalli. Sitten bussijaama (linja-autoasema) oli ihan nurkan takana. Siitä söidittiin kätevästi ilmaisella bussikyyttillä Lounakeskuksen ostokeskukseen. Ihan oli tutustumisen arvoinen paikka.

Taskusta löytyy viunakauppa

Kauppahalli

Tartossa oli ihanteellista sen kävelykatu Kaubamajalta ihan keskustaan Raatihuoneelle. Tätä katua tuli käveltyä useaan otteeseen. Kävelykadun varrella on puistoja ja patsaita ja ravinteleita.

Tarton sateinen kävelykatu

Yliopisto Ulikoolikadulla oli tietenkin kaupungin ihanin rakennus. Näin myös Ekonomikuminkin vähän kauempana keskustasta. En saanut kuvattua, koska ketään ei kiinnostanut pysähtyä. Ketä kiinnostaa sun Ekonomikumis? No, mua!

Ma en oppinut täälä, vaik oikeesti olis pitänyt (ulikooli)

Komee muija ylikoolin perustajan vieressä (huomaa lenkkarit!)

Kävimme myös rautakaupassa nimeltään Ehitus ABC. Sieltä tantta osti tapetteja kahdeksan euron rullahintaan. Jälleen head hind verrattuna Soomeen. Täti sai mielestään tapetit jopa puolta edullisemmin kuin Pohjanmaalta. ABC Ehitus sijaitsi Eden-ostoskeskuksen vieressä. 

Sit me käytiin tietenkin söömäs ja joomas. Eka iltana oltiin pizzeria La Dolce Vitassa (Kompanii 10). Vitan piti olla kaupungin paras, mutta kyl mun pitsa ainakin oli aika yököttävä. Massa jotakin juustoja ja italialaista Romana-kinkkua. Hind oli kokku ehkä kaksteis eurot. Head hind taas! 

Seuraavana päivänä oltiin söömäs  Pussirohukelderissa (Ruutikellarissa, Lossi 28). Jo alko oleen ruoka laadukasta. Mussuttelin jotakin viininleikettä Sauer Krautin kanssa (siis hapankaalin). Head hind taas, kaheksateis eurot punkkuineen päivinee. Plus oli oikeen pannukoogit jälkkäriksi. Hyvää oli! Suosittelen paikkaa. 

Ruutikellari, vähän outo sisäänkäynti, sissepääs!

Sit itse eman juhlapäevänä me oltiin Werner -kahvilassa (Ulikooli 11) ja illalla Antonius-ravintolassa yliopiston päärakennusta vastapäätä. Molemmat olivat oikein laatupaikkoja. Pääruoaksi melkein kaikki tilasivat valkoista kalaa. Siis mitähän se oli? Turskaa! Väkevää pahaa kalaa, näin ainakin laatuun tottuneen siian-syöjän makuun. Seuraavalla kerralla tajuan kysäistä, että mitä se valkoinen kala ompi. Tyhmät me! Muuten kaikki muu ruoka oli hyvää, sosekeitto ja sorbetti-jäätelö jälkiruuaksi. Mums! 

Muutoin Tartossa oli kivaa nähtävää Raatihuoneen torin sotilasmarssi (sotilasvala kaiketi), vanhan tuomiokirkon rauniot 1400-luvulta, kaarisilta ja kauppahalli. Ostoksilla käynniksi riitti Kaubamajan ja Rimin karkkiosastot. Kalevin suklaata tuli taas raahattua muovipussillinen, ja syöpäkääryleitä sai ostettua hyviä iltoja varten. Ostin mä muutaman paidankin, ja Tallinnasta Bomber-takin. Haha, ja kyllä taas kiinnostaa!

Tuomiokirkon rauniot, järkyttävän suur kirik!

Kaareva silta Emajoen ylitse

Meehed marssilla Raatihuoneella; Ilusad poisid!

Eesti on kyl nyt nähty. Tarto, Pärnu, Rakvere, Kunda, joten ei nappaa nämä enää. Muuta kun Tallinna, joka mulle meldiib niin suurest. Tallinnaan ei kyllästy koskaan. Seuraavaksi menen kyllä Krakovaan.

Tere ja nägemist! Sea seanga tänan! (Kauppahallin eres)

Oikean hinnan vaikea politiikka kirpparilla

Ihana toi Adele from England. Hänen Lontoon konserttinsa tulee teevee kakkoselta just nyt. Olen nähnyt saman konsertin ööööö....jo kolmesti, mutta Hello-kappale jaksaa innostaa joka kerta. Alan itkemään, niin ihana se on. Hello from the outside, I must have called you thousands times. Uu, tästä kirjoittamisesta ei tuu mitään. Mutta asiaan. 

Saatiin tänään noottia lumppujen ja kuteiden alihinnottelusta. Laitetaan kuulemma ihan liian alhaiset hinnat naisten vaatteisiin. Niin, on ne halvemmat hinnat kuin yksityisillä kirppiksillä. Mutta kuka helvete maksaa omaisuuden käytetystä koin syömästä paidasta? 

Hinnoitteluun vaikuttaa aina lumpun kunto ja väri, malli ja muoti. Osa kirppisten vaatteista on kerta kaikkiaan edelliseltä vuosikymmeneltä, vaikka kasikytluku onkin taas muotia. Suurin osa vaatteista on sellaista, jota en itse ikinä huolisi. Ruutupaitoja on miljoona, samoin ihan hirveitä mustia suoria housuja ja niitä ihan hirveitä mustia blazereitä. Mutta toki myönnän, että jos vaate on minusta ruma, ajattelen heti, että tota nyt ei kukaan osta = halpa hintalappu. Mutta tottakai listahintoja noudatetaan. Mutta ongelma on nyt, että käytetään kuulemma listahinnan alarajaa. Mutta oikeesti, hinnalla on kipurajansa.  Minulle se on yleensä viisi euroa kaikista vaatteista. Pitää olla tosi hyvä kuntoinen lumppu, että se lähtee mun mukaan. 

Kirppislumppujen hinnoittelussa piilee se ongelma, että ei ole olemassa ohje vähittäiskauppa hintaa (OVH:ta), hinnoittelu on siten aika vapaata. Ehkä parasta kaikille olisi benchmarkata eli kytätä toisen hyväntekeväisyyskirppiksen hinnat, jos haluaa hinnat kohdalleen. Omatoimikirppiksillä on yksityisen kuluttajan hinnoittelu, siksi niissä hinnat hyppää maasta pilviin. Joskus jostakin ruppanasta H&M:n hameesta pyydetään yli kymmenen euroa. Just joo, ahneella on paskanen loppu. 

Kyllähän hinnan on tarkoitus kattaa hallinnon, myynnin, valmistuksen, palkanmaksun aiheuttamat kustannukset plus sisältää niin sanotun voiton lisän. Kaikesta liiketoiminnasta tulee nämä kustannukset pakollisena. On vuokraa ja lämmitystä, pomoportaan palkat etc etc.

Erilaisia hinnoittelumenetelmiä varmaan miljoonia. Kustannuspohjainen, kilpailijaperusteinen, kysyntälähtöinen, kiinteät etukäteen sovitut hinnat. Eri asiakkaille on omat hintansa, esim. mä saan salaisesti henkilökunnan aletta. Perusteluna on, että meillähän on niin hyvät palkat. On joo, ihan sika hyvät yhteiskunnan pummin tulot. Tästä hyvästä lupaan tuurata kassalla silloin tällöin. En oo vielä kyllä tuurannut, aika on mennyt tossa HINNOITTELUSSA. Hintaan vaikuttaa myös se, onko tuote vakiotuote, jonkin verran omaleimainen vai todellakin arvokas tuote. Suurin osa lumpusta nyt on tietty Henkkamaukka kamaa, Lindexiä ja Gina Trikoota. Joskus sekaan pujahtaa Diedricssonia, Vagabondia, Sandia, Marimekkoa, Ralph Laurenia. Fiksu ihminen myy sen arvokkaamman lumpun ehkä mielummin nettikirppiksellä, saa paremman hinnan ja saa pitää tulon itse. Asiakaskuntakin vaikuttaa......joskus on hyväntekeväisyyskirppiksellä kyllä niin hampaatonta porukkaa ja sitten saan arvuutella häiskän nimeä. Mauri?

Ei se helvete helppoa ole, kun hinnoitteluun ei päde mitkään katetuottolaskelmat. Listahinnatkin on vähän mitä sattuu. Ja ahneudella voi olla paskanen loppu, kyllä rekkiin voi jäädä ylihinnoiteltu Henkkamaukka hame, valitettavasti. En tiedä lasketaanko koko puljussa mitään katteita. Tod. näköisesti joo. Taloudenhoito on niin salaista joka työpaikassa, ja aina on ajatuksena on, että työntekijän ei tarvi tietää eikä päätään vaivata. Ihan kun me ekonomeina ei tajuttaisi myyntilukuja, mutta mehän ollaan vaan siellä töissä. Minä vapaaehtoisena. 

Ihana Adele jatkaa laulamista töllössä, onkohan hänen ihana hame Vintage?

Työnhaun englantia

витту, tääl mä taas pähkäilen työhakemusten parissa. Nyt mun pitäisi kirjoittaa englanniksi taas työhakemuksia. Onneksi en ookkaan niitä koskaan kirjoittanut. Minulla onkin niitä tuolla varastossa muistitikulla. Nyt kuitenkin kaivoin jostakin salaisista kätköistä jotakin tämmöisiä Making application - esitteitä. Nyt minä opettelen oikeen writing application in English. Opit on sitten hyvässä säilössä täällä blogissa, kun niitä joskus tarvitsen. Kaikki minkä nettiin laitat, pysyy netissä. Eikö se niin mennyt? 

Minä oon sitten aina rakastanut englantia. Oikeen on ollut kouluarvosana 5 englannin kielestä joskus Lukiossa kauan aikaa sitten. Ei kai äidinkielen lahjatkaan ole sen paremmat. Kunhan täällä kirjoittelen. Mutta nyt kuitenkin asiaan. 

Enste katotaan, et millaista hlöä se tuleva työnantaja hakee: 

Accountant tai Accounts payable specialist

Vaatimuksina: 

- Fluent in English, swedish etc.

- Education in accountancy

- Relevance experience in accounting

- Strong analytical skills with attention to details (??????)

- Strong sense of duty and operating tasks

- Customer service orientation

- A team player with good communication skills, good problem solving skills (????)

- Open and positive attitude

- Eager to learn and develop

- International mindset and the ability to cope with fast changing environment

Aloitetaan näistä. Miten hakemuksen voi aloittaa? Starting point.

* I am writing to apply for your XXX advertised in the XXXX (Wholy crap, what a boring start!!!)

* Swedish one: The work as an accountant in Company XXX interests me/ is interesting to me

Company X attracts me because of the range of opportunities provided within .....

Company X attracts me owing to its focus upon.....

Koulutuksesta voi kirjoittaa:

I have graduated with a Master of Science degree from Hanken School of Economics in Vaasa, Finland. My main subject was accounting and I studied in Swedish, but also in English. During the last three years, I have had the opportunity to work in many areas of accounting, and I really believe that this experience has prepared me for the industry.

Työkokemuksesta voi kirjoittaa:

I have strong experience in payroll administration, accounts payable, bank account reconciliations, invoicing, statutory accounting and monthly loss and profit reporting in XXX City Council....

At the same time my role as an exam assistant at XXX has included customer service in English and Swedish.

 

Kyvyistä ja ominaisuuksista voi kirjoittaa: 

- I can speak good english and swedish because I have studied accountancy in Swedish and English for five years. I have been an exchange student in Sweden and I have worked in England and New Zealand three years...

My good understanding of accounting principles, familiarity with Finnish and International accounting standards and other laws/regulations and outstanding customer service skills are the reasons I have thrived in this accounting career.

 - I am a highly numerate and IT literate person with a strong emphasis on team working

- Studying accounting has enabled me to develop a range of accounting skills, in particular those of analysing and interpreting income statements, balance sheets and different ratios.

- My experiences in customer service roles in XXX have really helped me to understand and interpret the needs of customers

- I like create positive and hospitable working environment

- I really enjoy the opportunity to work closely in multidisciplinary teams and draw upon my creativity and numerical skills to help other people in the company.

- Because of the voluntary work at Red Cross and my several hobbies I have learnt to communicate well with diverse people

- As an accounting lover I  like calculate and perform financial computations. It is very important to me to work with precision with numerical data.
- I have always managed my time effectively to complete deadlines.

- I am used to utilise computer software and equipment as a accounting student and admin clerk. (I am sure that I will learn to use SAP as well)

Sitten jaska lopetus tähän: 

I am highly mobile and feel myself international because I have lived so many countries. I am sure that with my curiosity and willingness to learn new things I could be a valuable asset for your client´s company. I am looking forward to hearing from you and I am eager to talk with you about the contribution I could make to your accounts payable team. 

I believe that with my positive attitude and strong work ethic, I would be a great fit for your accounts payable team. 

Loppukommentteja:

Time is running out and I need go for jogging. Joten aika laittaa englannin harjoitus purkkiin. Voi voi jestas, mitä kauheeta sontaa kirjoitin, taas. Onneksi minulla on jo valmiina ne muutamat kymmenet englannin kieliset hakemukset, jotka olen rustannut milloin millekin yritykselle. Nyt lähetän ne kahteen unelmien työpaikkaan. Kyseiset firmat eivät jaskaakaan jaksa kiinnostaa, vaan ne työtehtävät. Helveteäkö mä firmasta, niin kauan kun eivät huumeita kauppaa ja kuppaa rahojaan Panaman tileillä. Mut kyl on persauksista jauhaa jaskaa englanniksi, aina saman kaavan mukaan. Hello, ketä kiinnostaa? Ei kyllä kirppiksen muijat ja äijän käppyrät tälläisiä joudu rustaamaan. En tiedä heidän englannin kielentaidosta. Enkä voi epäilläkkään, he voivat olla ihan hyviä englannissa. Mutta ei duunari juuri tällaisia joudu kirjoittamaan, kyllä se meidän valkokaulusten ongelma. Toivottavasti palkat ovat sitten hyvät, kun joku lahjakas saa paikan. I wish it would be me! 

So keep on learning english, bastards! 

 

Aika- tuo liian kallis hyödyke

Mun aika ei riitä mihinkään, en ehdi mihinkään. Nyt kun olen tuolla pilipali työkokeilussa, aikaa itselle on jäänyt viisi tuntia vähemmän. Eli en osaa hallita aikaa! Ja minulla se ei riitä mihinkään. Tutut joka päiväiset hokemani ovat "Ei eheri, ei eheri" ja "kyllä, kyllä kun kerkiää!". Just joo. Tässäkin nyt samalla yritän katsoa Vesa Keskisen kyläkauppaa. Mutta siinä nyt mitään katsottavaa. Vesa esittelee jotakin Cicciolinan kerran käytettyjä pitsialushousuja. Just joo!

En keksi mitään ratkaisua tähän aika- ongelmaan. Mulla mitään kakaroita, ukko asuu kaukana, olen elämäntapa työtön. Just joo ja aika ei riitä. No ei se koskaan ole riittänyt. Opiskelut menivät siinä sivussa huonosti luettuna, paitsi ehkä rakastamani kirjanpito ja rahoitus. Niitä jaksoi lukea vaikka kello yö kolmeen. Espanjaa ja Venäjääkään en jättänyt lukematta, pus pus näille. Mut et olis joskus ehtinyt lukemaan normaaleja kirjoja, istua rauhas sohvalla, juosta monta tuntia, saatikka nukkua. Työhakemuksiin en oo jaksanut panostamaa vuosikausiin. Enpä pahemmin harjoittele työhaastatteluihin. Yks hailee, ei eheri. Nettiin täytettävät työhakemuspohjat vaativat tuntikausia aikaa näin kiireisessä elämäntilanteessa. 

En eheri kunnolla edes töihin. Omaan palkkatyöhön eherin, mutta en tohon pilipali pulikointi työkokeiluun. Ei oo päivää, että en olis minuutin kaksi myöhässä. Kirjaston kirjoja en ehdi lukea. Uusin ne niin kauan kuin pystyn ja palautan lukemattomana, kun on pakko. Nyt olen silti lukenut Antti Rinta-Lopen (Mr Havian ja Lappalaisen) kirjan Erilainen ote omaan talouteen (2014). Se oli tosi kiva kirja, aion kommentoida kirjaa tänne blogiini, kun EHERIN. Joskus. Ideoita tänne kirjoitteluun kuule riittää, mutta ei ole aikaa kirjoitella. Kirjoitan kuitenkin saamani jutun juuret (ideat) ruutupaperille. Kirjoitellen lempiaiheistani sitten joskus. Miten helkkarissa aikaa pystyy hallitsemaan? Miten tuntuu, että muilla ihmisillä on enemmän kuin 24 tuntia tehdä kaikkea kivaa? 

No hitsi, nyt olen kirjoittanut tänne puoli tuntia. Onhan minulla aikaa. Minulla on aikaa pestä kirppiksen vessoja joka aamu, mutta kodin vessa on kauan pesemättä. Pesin sen kirppiksen innoittamana viime perjantaina. Aikaa meni ehkä muutama sekuntti. Sitten olen nukkunut kahtena päivänä päiväunia ehkä kahden tunnin ajan. Väsyttää niin tämä ilmaistyö, kun aamulla pitää olla kello kahdeksan valmiina siivoamaan. Maisterina siivoamaan, voi helvete! 

Sitten olen ehtinyt joka toinen päivä kuntosalille. Kuntosalilla olen kello puoli kahdesta aina kello viiteen. Kyllähän mä juma ehdin. Sit oon lukenut urakalla Hesarit (Helsingin Sanomat, jotka tilasin vielä opiskelijahintaan 78 euroa/neljä kuukautta). Toisaalta mun täti odottaa niitä kuumeisesti joka päivä, lisäten minun aikapainettani. Sit mä oon joskus kokkaillu, joskus katsonut työpaikkoja mollista, Oikotieltä, ja hakenut niitä, koska viimeinen hakupäivä on lähestynyt. Ei oo tuottanut tuloksia. Työhaastattelujen määrä on tasan nolla. 

Joo, että miten sitä aikaa hallittis? En tiedä, enkä halua tietää. Kiirees on kiva elää, ainakin sydän hyvin tykyttää, stressistä. Tänään kyllä aion katsoa American Pien Luokkakokouksen ja samalla kutoa tehokkaasti mutsin syntymäpäivälahjaa, sukkia. Jos kerrankin sais ne valmiiksi ennen syntymäpäivää. Tädille jouduin kerran antamaan lahjaksi sukat, joita en ehtinyt päätellä. Täti sai itse päätellä sukkansa. Haha, kylhän mä eherin vaikka mitä. 

Hitto, eherin pääsiäiskokolle! Glad efterpåsk!