Terepäeväst taas Tallinnast! Tai Tere öhtul! Kello on niin kun kymne kohta ja pitäis mennä nukkumaan, mutta ensin kirjoittelen meidän yrityksen vääristyneestä sisäisestä viestinnästä. Että herätkää vaan pahvit.
Mä töötän täällä hienossa suomalaisessa pörssiyrityksessä Tallinnassa. Suomen accounts payable tiimissä. Edelleen sitä samaa hyvin koulutettujen naisten hienolla tittelillä tekemään sittaa!
Mutta nyt keskustelen yritysviestinnästä. Meillä meinaa suurin osa keskinäisestä viestinnästä tapahtuu Skypellä ja sähköpostilla. Vaik mä istuisin työkaverin vieressä, mä kirjoitan hänelle viestin Skypeen. Testasin kerran, että yhden päivän aika en jutellut kellekkään mitään. Jos on asiaa jollakin, kirjoitin Skypeen viestin. Hei, tää on sairasta. Siis ihan sairasta. Mihin maailma on menossa? Skypeen?
Mua niin jurpii. Nykyään mä nousen ylös, painelen työkaverin viereen ja esitän asiani. Johan on oikeesti persauksista, että mä alan kirjoittaan mun asian. Enhän mä opi mitään juttelemaan.
Mä en tiedä, kellekä mä juttelisin asiasta. Mutta ei vee voi olla, että mä nykyään kirjoitan vaan Skypessä. Mun työkaveri kirjoittaa myös mulle haukkuma meilit sähköpostiin, vaikka me istutaan lähekkäin. Että mua jurpii! Ihan oikeesti, mihin tää maailma on menossa?
Tähän mä en alistu. Uskaltaisinko puhua Suomen puolelle, että tämmönen peli ei vetele?Sitten toinen asia, jos teen jotakin virheitä, niin niistä valitetaan jollekin muulle paremmalle työkaverille. Ja sit mä saan jaskat heiltä silmille sähköpostilla ja Skypellä. Hello taas, mä olen olemassa, ulle saa suoraan laittaa meiliä, jos mä olen tehnyt virheitä. Mutta kun ei, kirjoitellaan vaan kiertoteitse.
Kirjoitustaidothan tässä kehittyy, mutta ihmisyys katoaa. Onneksi on vielä Tallinnan baarit, jossa voi jutella kasvotusten ihmisten kanssa. Tosin englanniksi, koska mulle ei tahata rääkitä eestikeelel. Mähän olen välismaalane. Et teretulemast Tallinnasse!
 |
| Terepäeväst! Mä kävin Raekojaplatsilla! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti