Tervist Tallinnast! Mulla on nettiyhteydet. Iihanaa! Koko ilta meneekin täs turhaan surffaillessa. Nyt kirjoitan vain soomeksi. Saan jauhaa oikke hästi täältä lätäkön toiselta puolelta. Ja maailman ihanin asia on, että ketä kiinnostaa nämä mun jaaritukset!
Nyt oon tööttanut täällä Tallinnassa kuukauden Suomalaisessa suuressa, todella suuressa pörssiyrityksessä. Olen ainoa suomalainen koko puljussa. Ne minulle lupaamat neljä tyyppiä olivatkin jo häipyneet. Ihan syvältä! Nyt saan kuunnella sitä rääkimistä kaiket päivät. Onneksi ymmärrän sentään jotakin eesti keelt, olenhan sitäkin joskus opiskellut. ÖÖÖ, kolme kuukautta, kolm kuud! Mutta auttaa sekin.
Mietin usein, et pitääkö työnteosta oikeesti tykätä. Mä en oikein koskaan tykkää. Mutta en nyt mitenkään loppuunpalanutkaan ole koskaan. Mut oikeesti, tehdä nyt hyvin koulutettujen naisten hienolla tittelillä tekemää jaskahommaa päivät pitkät. On onni, että on töitä, ja sitä sai puolen vuoden odottelun jälkeen. Mut palkalla joka on alle tonnin kuussa, ja töissä yks ainoo gubbe. Siis hyvin koulutettujen hienolla tiettelillä tekemää jaskaduunia.
Positiivista on, että nyt vihdoinkin saan käyttää SAPpia. Ja sen käyttö ei todellakaan ole niin vaikeeta kuin puhutaan. Koulutus ohjelmaan oli veemäinen ja aivan liian nopea. Ja mä oli pihalla kuin lumiukko, plus en ehtinyt tekemään mitään niistä harjoituksista, mitä olis pitänyt tehdä. Nyt kolmessa viikossa olen kuitenkin oppinut senkin ohjelman.
Mä oon niin sanottu ostolaskujen käsittelijä. Hienommalta titteliltä accountant. Homma on juu accountantista kaukana, mutta Suomessa vastaavat työntekijät on meidän firmassa Head of something. Just joo. Meil Suomessa kaikki on paremmin.
Kaikki laskut tulevat ns. VIM Cockpittiin. Ja mä käsittelen niitä onneksi helpompia, niitä laskuja, joissa ei ole ostoviitettä (Non-purchase orderia). Oon mä tehnyt vähän niitä PO-laskujakin. Niiden laskujen seassa on jessus vaik mitä. Työntekijöiden urheilumenoja, juoma- ja syömälaskuja, puhelinlaskuja, mutta suurin osa on ihan tavaran ja materiaalintoimituksia. Ja niitä laskuja on ihan ketusti. Joka päivä pukkaa skannattuna satapäin uutta käsiteltävää laskua. Mä lisään pankkitilitiedot listasta, painan enteriä, katson viitteet, laskun kokonaissumman ja lisään vielä arvonlisäkoodin. Tavallisin koodi on se Suomen 24%, mutta on sitten joitakin nolla, kymppi ja neljäntoista verokannalla. Sitten tietty on nämä EU:n sisäiset laskut, on ne sitten tavaraa tai palvelua= eri koodit. Viimeiseksi sitten lähetän laskun sen hyväksyjälle eli johonkin Suomen tyypille. Mutta merkonominkin tähän hommaan pystyis, kyl ekonomin tutkinto valuu ihan santaan.
Sit mä saan joka päivä jotakin ketun uhkailua. Et tänään pitäisi olla eka päivän laskut käsitelty ja niitä on satoja. Ei käib, mä lähen kell kolm, kun internetin asentaja tulee. Mutta voin tulla takaisin täpselt kell viis, jos on tarvis. Uhkailija ei kommentoinut mitään. Sit saan näitä sähköpostiviestejä, että päivässä pitää olla käsiteltynä +250 laskua. Mut joo, kun muuhun selvitystyöhön menee aikaa, et löytäis oikean kohdehenkilön, kun niissä veen laskuissa ei ole useinkaan kenenkään nimeä. Sit mä lähetän sen laskun ihan summissa vaan jollekin urpo managerille Suomeen, jos löydän edes jonkun henkilön yhteystiedon. Tervemenoa vaan! Sit aikaa menee johonkin tuplana olevien laskujen poistamiseen, KP numeroiden etsimiseen taulukoista, maksumuistutusten lähettämiseen jollekin sähköpostilistalle, hyvityslaskujen käsittelyyn. Just joo tee siinä 250 laskua päivässä. Kirjoitin uhkailijalle, et kyl pitäis sit palkata vaan enemmän porukkaa. Mua ei uhkailla, suhtaudun asiaan huumorilla. Kuolkoon rauhassa työnorjat!
Niin-ih, pitääkö työstä oikeesti tykätä? Oikeestaan on hauskaa tehdä aivotonta työtä, se ei tule kotiin iltaisin. Eikä tuu itkettyä niiden perään. Virheitä tulee tehtyä kiireessä kamalasti. Osittain mun ohjelma hukkaa kaikki pankkitilitiedot ja sit saan viestejä, että et oo taaskaan muistanut laittaa pankkitilitietoja. No perse sentähde, varmana olen laittanut. Laitan ne ensimmäisenä. Ja sit Alv-koodit menee epähuomiossa väärin ja sit en muista katsoa muiden lisäämiä kommentteja. Kaikkein ihaninta on se, että kaikki tekemäni virheet tulevat printscreeninä sähköpostiin. No siitä oppii, vaik toi tapa mua kyrsii ja pahasti. Ajattelen aina, et per*leen ä**ä, oikee witch. Mut noita-akat lähtee tällä viikolla lomalla. Ja mun kissanpäivät mokailuneen alkaa.
Työkaverit nyt on mitä on, osa ystävällisiä ja osa ei. Ei ole paljon aikaa keskustella heidän kanssaan. Aluksi oli oikein shokki, et kukaan ei puhu minulle, ei tervehditä, ei sanota näkemiin. Mutta kaikkeen tottuu. En kyllä kestä varmaan vuotta pidempää noin tylsässä ilmapiirissä. Olen tottunut löpinään ja kivaan pörinään. Mutta aika aikansa kutakin. Onneksi on keksitty laivat. Kaks tundi ja sa oled Helsingis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti