Yrityspomojen ihmeelliset etuudet

Tiedän kyllä, että en saa puhua firman sisäisistä asioista. Se tietää potkuja persauksille. Mutta kyllä saan nimettömänä puhua. Tai oonhan mä täällä omalla naamallani esiintymässä. Saan puhua liioitellen, koska en mainitse firman nimeä enkä puhu ihmisistä nimellä. 

Onko teidän mielestä oikein, että manageri voi käydä kasvojenkohotusoperaatiossa firman piikkiin? Saako tämän kulun sitten vähentää puolikkaana edustuskuluista? Mikä tarve managereilla on syödä hyvin Golfklubilla tai jääkiekko- tai jalkapallomatseissa? Tapahtuuko tämä toiminta työajalla? Mikä tarve on hoitaa suhteita golffaamalla tai katsomalla futista? 

Miksi firmaan palkataan  ulkomaalaisia johtajia, joille kustannetaan yksityiset kielikurssit? Maailma on täynnä osaavia ja kielitaitoisia ihmisiä, jotka eivät tarvitse kielikursseja. Ja kyllä sillä kuuden tonnin - kymppitonnin kuukausipalkalla nyt voi käydä oma kustannuksella kielikurssilla. Pitää oikeesti osata palkata jo valmiiksi kielitaitoista porukkaa. Työttöminä on heitä vaikka kuinka paljon. Miten managerit voivat omalla nimellään sponssata lastensa urheiluseurojen toimintaa? Tarvis munkin tanssiseura vähän rahaa, mutta en mä vaan voi luvata, ja lähettää laskua firmalle. Miten koko osastolle voidaan kustantaa kuntosalijäsenyys? Mulle on luvattu joku rapiat seitsemänkympin urheiluavustus. Mihkä se riittää? Saan ehkä sillä yhden kymmenen kerran kuntosalikortin. Ja olen ihan varma, että sekin avustus pitää jostakin kinuta. Ei se automaattisesti tule. 

Kyllähän minä tietty olen saanutkin. Me tehtiin yksi sunnuntai töitä. Ja pomo tilasi meille hyvää ruokaa. Ja tulee meille lehti töihin. Mutta managereille tulee näköjään Talouselämää vuositilauksena a la noin 500 euroa. Onkohan ne lehdet yhteisiä sitten kaikille, vai tuleeko se vain kotiin managerille? Sitten toimistoja sisustetaan kaikilla hömppäkukilla. Näitä tilaavat lähinnä naismanagerit. Kuka niistä kukista välittä tuon taivaallista? Työpäivän jälkeen mä lähen kotiin, ja en mä päivälläkään niitä huomaa. Että silleen. Mitähän sisäinen tarkastaja sanoo näistä hömppäjutuista? Verottaja kyllä sanoo, että edustusmenojen pitää olla kohtuulliset, ja etu pitää olla sama kaikille. Että mullekin vaan kasvojenkohotusta, ja Talouselämä -lehti kotiin. Sitten kun mä lähden työmatkalle Kiinaan ja Japaniin, niin kyllä munkin mies ja lapset käyvät terveystarkastuksessa ja rokotuksissa yksityisellä kalliilla terveysasemalla. Mun mielestä perheenjäsenten ei kuulu kyllä käydä tarkastuksessa firman piikkiin. Se on kyllä herra managerille verotettava etuus. Tai sitten kulua ei saa vähentää verotuksessa. Kukahan neuvoisi paremmin? Ehkä pitäisi lukea enemmän verotusta. 

Kyllä tietty managerit tekee rahaa osakkeenomistajille, ja saavat helpommin potkut perseelle, jos tulos jää viivan alle. Mutta toisaalta linjatyöntekijät saa kenkää ensin, sitten toimihenkilöt, ja sitten vasta pomot. Managereita kun ei kuulemma yt-neuvottelut koske. Minä kyllä haluaisin olla controller. Pitäiskö sanoa ennenminkin, minä haluan olla controller. Sitten kai näen sen sisäisen tarkastuksen. Pääsen oikeen kysymään, miten golfklubilla on luvallista syödä firman piikkiin. Ja miksi firmat käyttävät niin paljon ulkopuolista työvoimaa rekryfirmoista? Onko helpompi pitää yhden projektin ajan ja sitten päättää työsuhde? Yhdestä projektityöntekijästä laskutetaan neljä tonnia kuussa. Ei siitä tietenkään jää koko summaa työntekijälle. Pitää maksaa päältä sosiaalikulut ja alvit. 

Että sillai, tervetuloa yrityssalaisuuksien ihmeelliseen maailmaan. Ja jos joku minut tuntee ja  nyt lukee tämän ja kertoo pomoille, mua odottaa potkut. No tuskin odottaa. En mä mitään nimistä puhunut, ja liioittelin vähän asioita. Mä en saa edes laittaa Facebookiin, että missä firmassa töötän. Kyllä kuitenkin uuteen Linkedin-profiiliin olen laittanut. En nyt kyllä enään muista, mikä se Linkedinnin salasana on. Eipä ole paljon merkitystä yhdellä Linked-in sivustolla. Kontakteja on siellä tasan nolla. EVVK! Toivottavasti sen Controllerin paikan saa muuta kautta kuin suhteilla. 

Että kyllä managerit tuhlaa firmojen ja sitä kautta osakkeenomistajien rahoja. Eikä ne kaikki golffauskulut tuota aina rahapanosta suhteessa tuhlailuun. Minulla ei ole varaa golffata. Minä olen tavallinen sitta-työn tekijä. Golffaus, se on herrojen hommaa!

Mutta mulla on varaa käydä uimassa!

 

Vääristynyt viestintä yrityksessä

Terepäeväst taas Tallinnast! Tai Tere öhtul! Kello on niin kun kymne kohta ja pitäis mennä nukkumaan, mutta ensin kirjoittelen meidän yrityksen vääristyneestä sisäisestä viestinnästä. Että herätkää vaan pahvit.

Mä töötän täällä hienossa suomalaisessa pörssiyrityksessä Tallinnassa. Suomen accounts payable tiimissä. Edelleen sitä samaa hyvin koulutettujen naisten hienolla tittelillä tekemään sittaa!

Mutta nyt keskustelen yritysviestinnästä. Meillä meinaa suurin osa keskinäisestä viestinnästä tapahtuu Skypellä ja sähköpostilla. Vaik mä istuisin työkaverin vieressä, mä kirjoitan hänelle viestin Skypeen. Testasin kerran, että yhden päivän aika en jutellut kellekkään mitään. Jos on asiaa jollakin, kirjoitin Skypeen viestin. Hei, tää on sairasta. Siis ihan sairasta. Mihin maailma on menossa? Skypeen? 

Mua niin jurpii. Nykyään mä nousen ylös, painelen työkaverin viereen ja esitän asiani. Johan on oikeesti persauksista, että mä alan kirjoittaan mun asian. Enhän mä opi mitään juttelemaan. 

Mä en tiedä, kellekä mä juttelisin asiasta. Mutta ei vee voi olla, että mä nykyään kirjoitan vaan Skypessä. Mun työkaveri kirjoittaa myös mulle haukkuma meilit sähköpostiin, vaikka me istutaan lähekkäin. Että mua jurpii! Ihan oikeesti, mihin tää maailma on menossa?

Tähän mä en alistu. Uskaltaisinko puhua Suomen puolelle, että tämmönen peli ei vetele?Sitten toinen asia, jos teen jotakin virheitä, niin niistä valitetaan jollekin muulle paremmalle työkaverille. Ja sit mä saan jaskat heiltä silmille sähköpostilla ja Skypellä. Hello taas, mä olen olemassa, ulle saa suoraan laittaa meiliä, jos mä olen tehnyt virheitä. Mutta kun ei, kirjoitellaan vaan kiertoteitse.

Kirjoitustaidothan tässä kehittyy, mutta ihmisyys katoaa. Onneksi on vielä Tallinnan baarit, jossa voi jutella kasvotusten ihmisten kanssa. Tosin englanniksi, koska mulle ei tahata rääkitä eestikeelel. Mähän olen välismaalane. Et teretulemast Tallinnasse!

Terepäeväst! Mä kävin Raekojaplatsilla!

Ketun Anvia taas

Terevist taas jaskimmasta jaskimmalle Vaasalaisfirmalla Anvialle. Oon niin kuin tapellut Anvian toimimattoman nettiliittymän kanssa kaksi kuukautta. Mun työnhaku meni ihan vituralleen. Onneksi olen irtisanonut henkilökohtaisesti Anvian liittymän toukokuun lopulla. Irtisanominen alkoi 30.5. Kesäkuun laskun ymmärrän, mutta että heinäkuussakin laskua pukkaa 28,90 euroa. Osoittaa kyll jo surkeeta asioiden hoitoa, jos oikein henk.koht käyminen ei lopeta liittymän laskutusta. Että siis kehtaavat. Mistähän lähtien irtisanominen alkaa, jos mun Anvian omilla sivuilla ei näy mitään tilaushistoriasta? Ei taida laskutus ikinä lakata, jos en itse ota yhteyttä kyseiseen laskuttajaan.

Terveisiä taas vaan Anvian johtajille, että teillä ei oikein asioita osata hoitaa. Mä tuun sinnekin töihin, niin laskuja ei lähde turhaa irtisanomisten jälkeen. Ootte surkeita!

Terveisin Ekonomi, joka on ihan paras

P.s. suosittelen palauttamaan ylimääräiset maksut. Olen muuten yhteyttä kuluttajasuojalautakuntaan. 

Anviakin homma kusee!

Eesti keele öpik algajaile

Kyl mua jurpii, kun en osaa tota eesti keeltä. On niin paljon, mitä haluaisin jutella ihmisille. Aga ei oska niin ei oska. Muutama perusjaska ilmaisu tulisi kyllä osata. Tässä teille. Olge head!

Kaiken tavaran kauputtelijalle olisi hyvä osata sanoa, että kiitos, mä en nyt tartte: 

Aitäh, kuid nüüd ma ei vaja. 

Mä olen suomalainen ja minun ei tarvitse olla kaunis: 
Ma olen soomelane ja ma ei pea olema ilus. 

Minulla ei ole rahaa ja kala on aika kallista:
Mul ei ole raha ja kala on päris kallis. (Kallis hind on aika tärkeää osata)

Olen ekonomi ja olen opiskellut kauppakorkeakoulussa (Ihan sika olennainen tieto. Hahahahah!)
Olen majandusteadlane ja olen õppinud kaupanduskörgkoolis (voi pyhä sylvi!!!)

Naiset tekevät korkealla koulutuksella ja hienolla tittelillä paskaduunia. 
Naised teevad kõrghariduse ja trahvi tittelill sitta tööd.

Haha! Mä sit itken tätä raskee keelt ja rääkin nagu lastele. 
  Hea ilm tänä. Tänä ei vihma sajab. 

Onneksi minulla on mukana sönastik (sanakirja) ja tämä E nagu Eesti (Eesti keele öpik algajaile). Muuten en varmaan pärjäisi kielen kanssa. Nüüd ma lähen aias suitsetada. Varsti hakkab jalgpall televiisoris. Prantsusemaa vöitab.

Ma igatsen Soome!!!!

 

Viron pöyhkeät ihmiset

Mä nyt tässä väsyneenä taas kirjutan. Olin clubing Tallinnan ööelus kogu öön. Käytiin Suomi-baarissa, joka oli ihana. Sitten Clazzyssa, joka oli tyhjä Öllesommer-festareiden takia. Mentiin sitten Chigagoon, jossa oli ihanaa live musaa. Viimeksi vielä Viru-hotellin Amigo-ööklubille. Ja niissä oli kaikissa paljon soomalaisia, ja tunnelma oli katossa. 

Yökerhoissa nyt ei näkynyt pöyhkeitä ihmisiä. Oli tietty luxus-mimmejä hienoine piukkoine mekkoineen ja korkokenkineen. Ja Amigossa oli ringillä yks horatsu, joka lähti komeen (varmaankin) Soome-mehen matkaan. Ei ollut nyt tarkoitus puhua Tallinnan yöelämästä. Mine ise ja kogemusi!

Mutta, että miten täällä voi olla niin pöyhkeitä ihmisiä. Joka toisella on noussut kusi päähän. Ollaan niin nenä pystyssä ja veemäisiä luonteeltaan. Millä ihmeellä saavutan itse tämän saman?

Palveluhan täällä on osassa paikoissa suoranaisesti jaskaa. Ei tervehditä, ja naama on kuin Norsun veellä. Stockmannin hienona entisenä asiakaspalvelijana ei olis tullut mielenkään olla töykeä asiakkaille. Venemaan kansan edustaja näyttävät olevan vielä veemäisempiä, ja vielä on enemmän naama norsun veellä.  Toki on ystävällisiä ihmisiä joka paikassa, myös täällä.

Meillä töissäkin naiset on niin pöyhkeitä, kun on Bachelor-tutkinto blakkarissa, ja on niin hieno töö accountanttina. Ja ollaan niin ylpeitä ja hienoja. Nenät niin pystyssä. Ja sit ei osata tervehtiä. Tämä koskee sekä bulgarialaista työntekijää, että virolaisia. Mäkin haluan tulla samanlaiseksi kuin he. 

Mistä se pöyhkeys johtuu?

- Onko ajan hetki vain sellainen, että omaa hyvyyttään pitää koko ajan korostaa?

-Toisesta ihmisestä pitää olla hyötyä itselle

-Typerää pakonomaista verkostoitumista toisten ihmisten kanssa painotetaan liikaa

Ei hitsi, onneksi mua rupes nyt niin nukuttamaan, että tämä aihe alue jää käsittelemättä tältä erää. Lupaan tänne pöyhkeyden ABC-opit, kun keksin ensin, mitä oppeja kannattaa viljellä. Ihanaa meen nyt nukkumaan. 

Tsau tsau! Mä oon paras ja mulla on maisterin tutkinto (Vaasan vapputorilta 2016)

Ikuinen päänpuristus

Nyt on taas lämmin päivä Tallinnassa. Mun pää on taas niin kipeä. Mä en tiedä, mistä se päänsärky aina tulee. Tai tiedän, lämmöstä ja hikoilusta, alkoholista, väsymyksestä, nälästä, tupakoinnista. Ja se on niin puristava kipu. Ihan kuin joku puristaisi minua käsillä päästä. Joskus se on ohimolla, joskus se on koko päällä. Niskat on kyllä aina jumissa. Ja nukun liian vähän. Syön huonosti ja suitsutan joskus silloin tällöin.  Liian usein. Pitää lopettaa!

Särkylääkkeet kuten paracetamol vie kyllä kivun pois. Ei aina. Joskus tuntuu, että mikään määrä paraa ei auta. Päänsärkyä esiintyy myös hillopäivien aikaan, kun estrogeenitaso on tippunut alas. Joskus otan huikan salmarikossua tai Jägermaisteria, ja kipu häipyy sen siliän tien. Syöminenkin auttaa joskus. Mutta veemäistä tämä on. Olen käynyt kerran lääkärissä päänsärkyjen takia. Ei paljon auttanut. Sain jotakin vahvaa kipulääkettä, joka vei suusta makuaistin. Ja migreenilääkkeitä, joita en koskaan ostanut. Mielestäni tämä ei ole migreeniä. Vain kovaa puristavaa pääsärkyä. Mikä tähän auttaisi? Ei mikään. Tätä on ollut ihan lapsuudesta saakka. Onneksi nykyään yhä harvemmin. Ehkä mä syön nyt, ja meen sitten nukkumaan. Otin jo pari paracetamolia, mutta eipä taaskaan auttanut. Pitää mennä nukkumaan. Päänsärky on perseestä!

 Jees, mulla on ikävä Hyvinkään maauimalaan, kun päätä puristaa. Head Suved vaan!

Tallinnan kansalaiseksi

Jes, jes, jes. Mulla on vihdoinkin kaikki tarvittavat asiakirjat ollakseni Tallinnan asukas. Kiitos ihanalle EU-jäsenyydelle, mitään ihmeempiä kommervenkkejä ei tarvittu. No jah, pitää käydä muutamassa amitissa ilmoittautumassa.

Koik alkab, et sa käid

1) Rahvastikuregisteri osakonnas (Pärnu mnt 9)

2) Politseiametis  (Tammesaare tee 47 tai P.Pinna 4)

3) Maksu- ja Tolliametis (Löötsa 8a)

ja sit sä voit alkaa nauttimaan rauhallisesti elämästä Tallinnassa. Pitäisi vielä kyllä saada se ilmainen bussikortti. En kyllä harrasta bussilla matkustamista. Ma lähen jala kodust/kojust iga päeväl. Mä kävelen joka paikkaan. Tallinna on just sopiva kävelyyn. Hyvät ovat täällä jalkakäytävät, ja ei voi muuta matkalla, kun ihailla tosi ränsistyneitä majoja. Meil soomes koik on niin hästi, niin hästi. No haha! 

Mä sit rakastan tätä byrokratiaa täällä. Joka hemmetin virastossa viranomaiset toitottaa, että ymmärräthän sinä nyt, että et saa nyt sitten Viron kansalaisuutta. Voi pyhä sylväys, mitähän veetä teen sillä kansalaisuudella, kun soomalasena pääsen ihan samanlailla muuttamaan EU- maasta toiseen. Voi jessus sentähäre! Noh, kai se on varoitus noita Venemaan kansalaisia ym. ulkkareita varten, et ei nyt tultas vaan hyväksikäyttämään sosiaalietuuksia. Siis mitähän sosiaalietuuksia täältäkin saisi? Peetä paketissa ja lämmintä kättä. Teretulemast mielummin soomeen sosiaalipummit!

Politseiamiti Mustamäellä (Tammisaare tee)

Oli kyllä niin hieno toi poliisiasema. Siellä on kyllä tosi pitkä jonotusaika, joten lähe hommikul kello yheksä, niin ei tarvi jonotella kauaa. Sain sieltä siis oikeen henkilöllisyyskortin. Varaudu jaskaan palveluun, virkailijat lähinnä murisevat sinule. Haha!

Nyt mä saan ilmoittautua ns. tervetuliaisohjelmaan (The Welcome programme). Ompa ihanaa, täytyy heti ilmoittautua netin kautta, niin pääsee tapaamaan muita ulkomaalaisia. Mutta tuskin he mulle mitään rääkivad.

Asunnon hankkiminen täältä Tallinnasta oli suhteellisen helppoa. Asunnot ovad kyllä suuremmaksi osaksi ihan hirveitä murjuja. Joutuu kyllä joustamaan hinnassa ylöspäin, jos haluaa asua kohtuullisen hyvin. Mä asun Liivalaialla, joka sijaitsee ihanasti kesklinnassa. Head on hindakin, mutta en kerro kui palu maksab. Paljon edullisemmin asun kuitekin kuin asuisin Helsingissä. Puolet halvemmalla, mutta on kyllä palkkain paljon pienempi.

Minu maja

Tällaisessa rauhallisessa talossa asun. Asunto on kiva sisältäkin. Tänne mahtuu vaikka kokku suku yöpymään, mutta ne porvarit yöpyvät mielummin hotellissa. 

En nyyd muuta osaa sanoa. Olen käynyt muutamassa suositussa ravintelissa söömässä. Voin suositella näitä kahta. 

Ravintola Leib Uus-kadulla

Ravintola Leib ja jotakin muuta oli ihan kiva ravintola. Vähän kallis, mutta ainakin forelli (siis taimen) ja uudet perunat olivat hyviä (hinta 15,50e). 

Sitten se teine. F-Hoone Telliskivi- kadulla Baltijaaman lähellä (rautatieasema) oli amerikkalaisen tuttavan suositus. Paikka oli ihan täynnä ennen kello ilta seitsemää. Ruoan hinta oli americanon mukaan "reasonable", mutta minun mielestäni suorastaan HALAPA. Söin jonkun ruisleipäburgerin ja maksoi 9,80e, Sommersbyn päärynäsidukka maksoi 3e. Ravioleja se tarjoilija kyllä suositteli (eng. dumblings). Maistoin niitäkin. Ne olivat hyviä. Tällainen on hyvä paikka viedä ukko ulos söömaan. Jos ukko vielä maksaakin, niin se on head. Et tervist täältä vaan. Teretulemast tööle Tallinnasse! Ma lähen nyyd aidalle suitsutama! Nägemist!

F-Hoone Telliskivi-kadulla

Täytyykö työstä tykätä?

Tervist Tallinnast! Mulla on nettiyhteydet. Iihanaa! Koko ilta meneekin täs turhaan surffaillessa. Nyt kirjoitan vain soomeksi. Saan jauhaa oikke hästi täältä lätäkön toiselta puolelta. Ja maailman ihanin asia on, että ketä kiinnostaa nämä mun jaaritukset!

Nyt oon tööttanut täällä Tallinnassa kuukauden Suomalaisessa suuressa, todella suuressa pörssiyrityksessä. Olen ainoa suomalainen koko puljussa. Ne minulle lupaamat neljä tyyppiä olivatkin jo häipyneet. Ihan syvältä! Nyt saan kuunnella sitä rääkimistä kaiket päivät. Onneksi ymmärrän sentään jotakin eesti keelt, olenhan sitäkin joskus opiskellut. ÖÖÖ, kolme kuukautta, kolm kuud! Mutta auttaa sekin.

Mietin usein, et pitääkö työnteosta oikeesti tykätä. Mä en oikein koskaan tykkää. Mutta en nyt mitenkään loppuunpalanutkaan ole koskaan. Mut oikeesti, tehdä nyt hyvin koulutettujen naisten hienolla tittelillä tekemää jaskahommaa päivät pitkät. On onni, että on töitä, ja sitä sai puolen vuoden odottelun jälkeen. Mut palkalla joka on alle tonnin kuussa, ja töissä yks ainoo gubbe. Siis hyvin koulutettujen hienolla tiettelillä tekemää jaskaduunia.

Positiivista on, että nyt vihdoinkin saan käyttää SAPpia. Ja sen käyttö ei todellakaan ole niin vaikeeta kuin puhutaan. Koulutus ohjelmaan oli veemäinen ja aivan liian nopea. Ja mä oli pihalla kuin lumiukko, plus en ehtinyt tekemään mitään niistä harjoituksista, mitä olis pitänyt tehdä. Nyt kolmessa viikossa olen kuitenkin oppinut senkin ohjelman.

Mä oon niin sanottu ostolaskujen käsittelijä. Hienommalta titteliltä accountant. Homma on juu accountantista kaukana, mutta Suomessa vastaavat työntekijät on meidän firmassa Head of something. Just joo. Meil Suomessa kaikki on paremmin.

Kaikki laskut tulevat ns. VIM Cockpittiin. Ja mä käsittelen niitä onneksi helpompia, niitä laskuja, joissa ei ole ostoviitettä (Non-purchase orderia). Oon mä tehnyt vähän niitä PO-laskujakin. Niiden laskujen seassa on jessus vaik mitä. Työntekijöiden urheilumenoja, juoma- ja syömälaskuja, puhelinlaskuja, mutta suurin osa on ihan tavaran ja materiaalintoimituksia. Ja niitä laskuja on ihan ketusti. Joka päivä pukkaa skannattuna satapäin uutta käsiteltävää laskua. Mä lisään pankkitilitiedot listasta, painan enteriä, katson viitteet, laskun kokonaissumman ja lisään vielä arvonlisäkoodin.  Tavallisin koodi on se Suomen 24%, mutta on sitten joitakin nolla, kymppi ja neljäntoista verokannalla. Sitten tietty on nämä EU:n sisäiset laskut, on ne sitten tavaraa tai palvelua= eri koodit. Viimeiseksi sitten lähetän laskun sen hyväksyjälle eli johonkin Suomen tyypille. Mutta merkonominkin tähän hommaan pystyis, kyl ekonomin tutkinto valuu ihan santaan.

Sit mä saan joka päivä jotakin ketun uhkailua. Et tänään pitäisi olla eka päivän laskut käsitelty ja niitä on satoja. Ei käib, mä lähen kell kolm, kun internetin asentaja tulee. Mutta voin tulla takaisin täpselt kell viis, jos on tarvis. Uhkailija ei kommentoinut mitään. Sit saan näitä sähköpostiviestejä, että päivässä pitää olla käsiteltynä +250 laskua. Mut joo, kun muuhun selvitystyöhön menee aikaa, et löytäis oikean kohdehenkilön, kun niissä veen laskuissa ei ole useinkaan kenenkään nimeä. Sit mä lähetän sen laskun ihan summissa vaan jollekin urpo managerille Suomeen, jos löydän edes jonkun henkilön yhteystiedon. Tervemenoa vaan! Sit aikaa menee johonkin tuplana olevien laskujen poistamiseen, KP numeroiden etsimiseen taulukoista, maksumuistutusten lähettämiseen jollekin sähköpostilistalle, hyvityslaskujen käsittelyyn. Just joo tee siinä 250 laskua päivässä. Kirjoitin uhkailijalle, et kyl pitäis sit palkata vaan enemmän porukkaa. Mua ei uhkailla, suhtaudun asiaan huumorilla. Kuolkoon rauhassa työnorjat!

Niin-ih, pitääkö työstä oikeesti tykätä? Oikeestaan on hauskaa tehdä aivotonta työtä, se ei tule kotiin iltaisin. Eikä tuu itkettyä niiden perään. Virheitä tulee tehtyä kiireessä kamalasti. Osittain mun ohjelma hukkaa kaikki pankkitilitiedot ja sit saan viestejä, että et oo taaskaan muistanut laittaa pankkitilitietoja. No perse sentähde, varmana olen laittanut. Laitan ne ensimmäisenä. Ja sit Alv-koodit menee epähuomiossa väärin ja sit en muista katsoa muiden lisäämiä kommentteja. Kaikkein ihaninta on se, että kaikki tekemäni virheet tulevat printscreeninä sähköpostiin. No siitä oppii, vaik toi tapa mua kyrsii ja pahasti. Ajattelen aina, et per*leen ä**ä, oikee witch. Mut noita-akat lähtee tällä viikolla lomalla. Ja mun kissanpäivät mokailuneen alkaa.  

Työkaverit nyt on mitä on, osa ystävällisiä ja osa ei. Ei ole paljon aikaa keskustella heidän kanssaan. Aluksi oli oikein shokki, et kukaan ei puhu minulle, ei tervehditä, ei sanota näkemiin. Mutta kaikkeen tottuu. En kyllä kestä varmaan vuotta pidempää noin tylsässä ilmapiirissä. Olen tottunut löpinään ja kivaan pörinään. Mutta aika aikansa kutakin. Onneksi on keksitty laivat. Kaks tundi ja sa oled Helsingis.