Tadaa, nyt se on täällä, kutsu videohaastatteluun. Olen onnistunut päämäärässäni. Ainakin olen himpun verran lähempänä unelmien työtehtäviä. No joh, assistant controllerin paikka on auki....ööööö....siinä firmassa, jossa olen töissä. Onneksi paikka on ollut myös julkisessa haussa. Ja voin kertoa, että hakijoista alle kymmenen pääsee videohaastatteluun. Mun täti on luvannut minulle, että tämä on minun vuoteni. Nyt minulla on taas 10 pisteen mahdollisuus mokata tämäkin tilaisuus. En olekkaan vielä kertaakaan mokannut assistant controller hakua.
Uh, mä ahdistun työhaastatteluista. Ne eivät sovi minulle. Tai sopivat, kun kyseinen työ ei kiinnosta minua. Sen työn sitten olen tavallisesti saanut. Kuten keittiöapulaisen paikan maisterina ja koulusihteerin paikan KooTeeÄmmänä.
Paljastan nyt seuraavassa postauksessa, että minkä tyyppistä kysymystä on luvassa nykypäivän videohaastattelussa. Firmaa en voi paljastaa, koska itse saan kenkää. Haha! Mun on nyt pakko harjoitella jossakin näitä työhaastattelukysymyksiä, sillä muuten pakokauhu uhkaa tarttua puseroon.
Sain ohjeen työkaveriltani, että näytä itsevarmuutesi. Mähän olen luokan pellehermanni. Itsevarmuuteni on katoava luonnonvara. Sitä siis ei ole, ainakaan perinteisessä akateemisessa mielessä. Mietin kyllä usein yhtä työpaikkani bodaria tai fitnessmalli hän on, mies, hän on aina itsevarman posh, kylmän rauhallisen viileän cool kaveri. Mutta ystävälliseksi en häntä luonnehtisi, hädin tuskin saa sanottua tere kuntosalilla. Macho on macho, niin kauan kuin itse hänet toisenlaiseksi totean. Tsau! I am the best! Haha!
 |
| Minä matkalla maineeseen. Tämän puvun tahtoisin saada. (Liina Stein) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti