Onkin vierähtänyt tovi siitä, kuin kirjoitin viimeksi. Piti kirjoittaa lavatansseista ja Taikakuusta, Yön konsertista, Tallinnan matkasta, mutta kaikki ovat jääneet. Nyt on pakko kirjoittaa siitä, kuinka esimerkiksi itse kulutan niin väärin. Olimme tätieni kanssa Tallinnassa joulukuun alussa. Mitään ei tietenkään pitänyt ostaa. Kävimme vain Karnaluksin käsityötukussa. Siellä oli valtavasti ihanaa tavaraa, lankoja ja ompelukoneita. Olisin halunnut ostaa ompelukoneen, edullisesti, mutta kun näin ne eläkeläisten yms. käsityöihmisten sankat joukot siellä Karnaluksissa, niin ihan suoraan sanottuna ostan ompelukoneen helpommin netistä. Sitä paitsi ne kaikki Janonen koneet olivat kamalan muovisia. Mutta nyt eksyn raiteilta...
Ompelukonerahat menivät kuitenkin vaatteisiin. Ostin pipon, pari paitaa ja housut, massoittain suklaalevyjä. 150 euroa meni itse matkaan ja 150 euroa tuhlaukseen. Sepä järkevää. Ja, juu on...ompelukoneen hinta. Oikeasti olisin tarvinnut uuden talvitakin ja kengät. Kengät vuotaa ja minulla ei ole kuin rumia takkeja. Nyt täytyy siis säästää kyseiset rahat taas kokoon, ja ehkä kyseisen summan saa helmikuuhun mennessä, ja silloin ovat siis alet jo ohi. Tässä esimerkki väärästä tuhlauksesta, mutta ei asian pointti.
Asian pointti on se, että rakastan ns. halpisvaatteita, kaikkea halpaa, mitä saa vain Tallinnasta. Stradivariuksen, Bershkan, Zaran (saa Suomestakin), Bull and Bearin, Springfieldin vaatteita. En osta tai kuluta turhaan, kyllä kaikki tulee ihan käyttöön. Mutta näiden ketjujen (Inditex) vaatteet ovat varmasti naisten ja lasten tekemiä. Helsingin Sanomissa (15.12.2015) oli kirjoitus siitä, kuinka naiset tekevät 52 % kaikesta maailman työstä. Pakotettuna työhön on arviolta 21 miljoonaa ihmistä (naisia varmaan suurin osa). Lapsia on maailman työvoimasta on 11 % kaikista maailman lapsista (168 miljoonaa lasta). 830 miljoonaa ihmistä tienaa alle 2 euroa päivässä. Kaikki mun Adidas ja Nike juoksukengät (ovh 180 euroa) on siis peräisin näistä hikitehtaista. Eläköön!
Just joo. Mitähän minä voisin vaatediggarina voisin tehdä asialle? Kyllä silti aion ostaa näitä lempimerkkejäni edullisesti, mutta harkitusti. En ymmärrä, miksi halpahintaisia vaatteita ei saisi ostaa. Ehkä vähemmän voi ostaa, ja kirpputoreilta mielummin, jos niitä löytyy. Kyllä nämä ostamani "merkkivaatteet" ovat kestäneet vuosien kulutusta. Paikkaan ja korjaan ja käytän niitä lempivaatteitani usein. Jotenkin vain säälittää naisten ja lasten huonot työ-olot ja surkea palkka, mutta he oikeasti tarvitsevat palkkansa. Pitää oikein alkaa pohtia, miten heidän olojaan voidaan parantaa. Kuluttaja äänestää kukkarollaan. Ei ainakaan kannata ostaa turhaa tavaraa. Ökyrikkaat ja päättäjät tehkää te jotakin!
Tässä kuva Tallinnan tuhlauksista. Yäk, tätä pinnallista maailmaa. Kalevin suklaat ovat ihan parhautta. Head hind, vain 1,30 euroa kipale. Haha!
 |
| Suklaata ja pippurilaastari |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti