Tässä minä en ole hyvä, nimittäin työnhaussa enkä verkostoitumisessa ylipäätään. En nimittäin saa mitään unelmien työpaikkaa enkä unelmien miestäkään. Yritän kyllä verkostoitua, mutta kukaan ei kirjoittele minulle päivää pidempää, vaikka olen oikeasti tosi hauska. En kyllä koskaan suutukkaan, vaikka en nyt tullut valituksi. Yksi hailee, ei se paikka sitten ollut minua varten. Ja minua ei hetkauta tuhlata aikaani tuntemattomiin, joten älkää siten kirjoitelko päivää pidempää.
Olen hankkinut mm. työnhakusparrausta Ekonomiliitosta (SEFE). Ekonomiliiton edustaja on neuvonut minkälainen on hyvä hakemus. Aina ensin kirjoitetaan kehuja yrityksestä tyyliin
* Luin mielenkiinnolla tehtävän kuvistanne yrityksenne kotisivuilta....yms. Kiinnostuin tarjoamistanne taloushallinnon palveluista, koska teillä on heti alussa mahdollisuus tehdä vastuunalaisia työtehtäviä asiakkaiden parissa.
(Nyt toivonkin, että rekrytoinnin henkilöt eivät tätä lue, mutta näin siis neuvottiin Ekonomiliitossa...)
Herra isä, kuka sanoo, että näin on just oikein kirjoittaa. Tarvitsen ehdottomasti uutta sparrausta!
Sitten mennään omakehuihin. Minun alani yritykset toivovat esimerkiksi
- soveltuvaa korkeakoulututkintoa laskentatoimesta, tai olet opintojesi loppuvaiheessa. Olet perehtynyt opinnoissasi myös IFRS-laskentaan
- työkokemusta laskentatehtävistä. Kokemus tilintarkastustyöstä ja konsernitilinpäätöksistä katsotaan eduksi
- olet asiakaslähtöinen
- sinulla on työtä pelkäämätöntä asennetta, ja olet valmis kehittymään ulkoisen laskennan erityisasiantuntijaksi
- käytät sujuvasti toimiston yleisimpiä IT-sovelluksia
- työkielesi ovat suomi ja englanti. Ruotsin kielen taito on eduksi.
- olet sosiaalinen ja yhteisiin tavoitteisiin tähtäävä tiimipeluri, jolla riittää halua kehittää omaa ja tiimin osaamista (Lähde: Visma)
Mutta näissä asioissahan minä olen sikahyvä ja sen todellakin kirjoitan sen hakemukseen. Pääsen kyllä hyvin haastatteluihin, kiitos tämän uuden ihanan ekonomin tutkinnon, mutta just en näihin tällaisiin avoimena oleviin paikkoihin. Pääsen haastatteluun yleensä avointen hakujen kautta. Nytkin olen menossa Helsinkiin haastatteluun johonkin Audit-hommaan. Avointen hakujen huonona puolena on se, että työtehtvät ovat ihan mitä sattuu. Ihan ihmeellisiä. Toki niitäkin olisi ihana saada, mutta eipä ole onni potkaissut. Työhaastattelut ovat olleet ihan outoja. Yhdessä juomafirman haastattelussa oli komia nainen ja pukumies, ja heille olisi ollut tärkeää, että puhuisin Tanskaa. Voin opetella.
Yhdessä haastattelussa oli kolme henkilöä. Päähaastattelija oli ihan kiva. Kaksi muuta olivat hiljaa. Rouvalla oli niin ruma ruskea liituraitahousupuku, että meinasin oksentaa. Jos on pomona, niin silloin on kyllä varaa ostaa kauniimpia vaatteita. Hän muutenkin vain myhäili. Mukana oli kolmaskin mies, joka vain kirjasi ylös vastauksiani myrtsin oloisena. Ruuhkavuodet näkyivät kasvoilta, nukkuakin voisi. Päähaastattelija vihjasi haastattelun lopuksi selvästi, että luultavasti he ovat löytäneet jo omansa.
Kolmas avoin haastattelu oli jollekin henkilöstöosastolle. Siellä työnkuvana olisi ollut työmiesten sairaspoissaolojen ym. vieminen tietokantaan. He pommittivat minua kysymyksillä kuin tykillä...mitä sä tekisit, jos...ja sit taas mitä sä tekisit, jos.. Toisaalta helppoja kysymyksiä ja helppo vastata. Työyhteisö koostui 16 naisesta. Mistä tämä kertoo? Palkka on huono. Toisaalta minulle olisi kelvannut tämäkin työ. Minä en kelvannut.
En tiedä. Minun mielestäni työnhaku on mennyt sairaaksi. Yhteen työvoimahallinnon taloushallinnon koulutukseen ja ilmaiseen harjoitteluun olisi pitänyt tehdä itsestään videohaastattelu. Eihän minulla ollut konetta silloin. Tässä uudessa koneessa on nyt kaikki hienot kamerasovellukset, että videointikin onnistuu. SEFE:n rouva neuvoa minua liittymään Linked-Inniin, ja ottamaan yhteyttä rohkeasti omiin tuttaviini ja tuntemattomiin kertoakseni, että etsin töitä. Voi hyvä hyttynen. Häpeän rikkonaista työelämääni. Minulla on kaksi yliopistotutkintoa, mieletön määrä kielitaitoa, liian paljon kokemusta pilipalihommista. Minulla on esim. 25 erilaista työsuhdetta elämäni aikana, ja olen kuitenkin alle 40-vuotias. Pakko kai sinne Linked-inniin on liittyä. Akateemiselta ihmiseltä vaaditaan jotenkin enemmän. On ihan minimivaatimus, että osaa sujuvasti englantia. Ruotsiakin on hyvä osata hyvin.
Tulen tästä lähtien raportoimaan tänne kaikista työhaastatteluista ym. työkkärin toimista. Seuraavana on vuorossa Deloitte. Tämäkin siis avoimella hakemuksella. Katsotaan, mitä kamalaa he kysyvät. En aio kauheasti harjoitella etukäteen. Yrityksestä aion kyllä ottaa selvää. Muutoin en harjoittele, ketä kiinnostaa, mitka ovat minun heikkouteni. Sitäkin on kysytty. Niitähän ei tietenkään ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti