Työkaverit työyhteisössä

Mietin tätä asiaa koko ajan. Onneksi blogillani ei ole lukijoita, joten saa ihan rauhassa kirjoitella.

Mietin aina ihmisen perusluonnetta. Itse olen korkeasti koulutettu. Asia sinänsä pinnallinen ja ei tee minusta yhtään parempaa. Varsinkin täällä Virossa, teen töitä vähän parempien ihmisten kanssa, ja varmasti myös keskimääräistä korkeammin koulutettujen kanssa. Koulutus ja parempiosaisuus todentotta nousee hattuun, kun ihminen on sitä laatua. 

Laskentatoimen ihmiset nyt on tiettyä tyyppiä. Perfektionisteja ja pilkuntarkkoja. Jokaisesta pilkkuvirheestä huomautetaan, ja toista yritetään laittaa maanrakoon, kun virhe tapahtuu. (Huomaa pieni liioittelu)

Mutta miten voi olla töissä niin henkisesti raskaita ihmisiä? Työkaverit ovat kilpailuhenkisiä, ja jokainen meistä on toisensa pahin kilpailija. En viihdy tällaisessa organisaatiossa. 

Kuka on vastuussa tällaisesta ilmapiiristä? En keksi. Pomoporras on ainakin osaltaan, ja kai minä itsekin.

En  osallistu ns. kuppikuntiin. En käy työkavereiden kanssa tupakilla, en käy heidän kanssaan syömässä. Vapaa-ajalla emme ole missään tekemisissä. Kaikki väkisin kokoon kehitetyt pakkoruokailut ovat pelkkää piinaa. Onnistuin välttämään yhteisen Pakohuone- keikan, kun olin lomalla. Onnistuin välttämään yhteisen Suomen keikan, kun lähdin Suomeen jo perjantaina ja tulin takaisin viikolla. Työkavereiden kanssa vaan ei synkkaa, ja mielestäni he eivät ole ystävällisiä. 

Ehkä ei kannata pohtia liikaa tätäkään asiaa. Työssäoleminen on vain tylsää, kun kilpailuhenkisyys on niin kovaa. Mutta onneksi työtä voi aina vaihtaa! Onnellinen on se, jolla on hyvä työkaveri rinnalla.

Työpaikan yksinäinen susi

Unelmien työpaikka ja Iron Maiden

Unelmien työpaikka, onko sellaista? Heräsin taas henkiin, kun hain Stora Enson Junior cost analystin paikkaa. Junior kuulostaa kyllä ällöttävälle. Minä kyllä enemminkin olen senior jo koulutuksen ja työkokemuksen perusteella. Mutta sitä controllerin työtä olen aina halunnut tehdä. Siitä lähtien kun valmistuin Hankenilta. Ei ole natsannut. Ei ole ollut kuin peetä tarjolla. 

Minulle unelmien työpaikka olisi sellainen, jossa olisi ihanat ihmiset ja kivaa tekemistä koko päiväksi. Työkaverit nyt Virossa ovat mitä ovat. Vieressä istuva nainen on kyllä ihana ja muutama muu. Muut ovat suoraansanottuna etäisiä. Mutta mitäs minä muista?

Täytyy toivoa, että onni kääntyy ja saan vaihdettua Stora Ensolle. Minun etuni on suomen ja ruotsin rautainen osaaminen. Harva osaa. Onneksi suomalaisetkaan eivät osaa. Meillä töissä on Ruotsin tiimi, jossa edes pomo ei osaa ruotsia. Haha! Tai osaa hän kai vähän, hänhän on asunut Hangossa. Ruotsinkieli nyt on helppo oppia ja sitä on oikeasti ihana rallatella. 

Uuteen työpaikkaan meno aina vähän pelottaa, kun pomoportaasta ei koskaan tiedä. Joskus sitä ihmettelee, että miksi pomoiksi valitaan mätämunia? Ja miksi työpaikalla on kiusaajia? Erilaista on helppo kiusata, mutta parasta on ehdottomasti vastata samalla mitalla. Eihän kukaan nyt uhri halua olla. 

En varmaan olisi kestänyt tyhjyyttä lyövää työtäni näin kauaa, jos ei olisi Iron Maidenia. Iron Maidenin musiikki on ihan parasta. Sen rääkyvän äänen ja superhyvin soivien kitaroiden soidessa on helppo ajautua positiivisiin ajatuksiin. Ja lupaus itselleni, että häivyn koko paskasta firmasta vuoden loppuun mennessä. Äitini kysyy huolestuneena, että uskallanko lähteä työttömyyteen. Uskallan. Mitä mulla on menetettävää? Miksi mä kärsin tylsyyttä, jos maailmassa on muitakin vaihtoehtoja. Se ei ole minun ongelmani, jos työnantaja ei näe hyvyyttäni. Minähän on olen yksi parhaista työntekijöistä monessa firmassa. Kyllä elämä kantaa ja Iron Maiden antaa siihen potkun.

Don´t you stand worrying about those wasted years!

Up the Irons keikalla Helsingissä 28.5.2018

 

Päivän kirpparilöydöt

Tere päevast!

Taas on se aika, kun kierrätyskeskuksessa on 50% alennuspäivät. Joka kuukauden kolmena viimeisenä päivänä näin käy! Minua ei saisi päästää sinne ollenkaan shoppailemaan. Kävin taas täydentämässä lasivarastoa perinteisillä ryssän kultareunaisilla laseilla. Katsokaa nyt itsekkin. Hienoja vai mitä?

Lasiset löydöt Lasnamäen Uuskasutuskeskuksesta

Hitsi, en olisi uskonut, että löytäisin vielä noita shampanskaja laseja kirpparilta. Olin ostanut niitä Mustamäen Uuskasutuskeskuksesta joskus vuosi sitten. Keittiössä kerran sählätessä yksi lasi tippui lattialla. Ja sitten minulle jäi vain viisi lasia. Tänään tai oikeastaan eilen löysin niitä lisää. Kokoelmaan tuli neljä lisää. Mutta minulle sattui laskuvirhe, kun ostin niitä neljä. Nyt kokoelmassa on yhdeksän lasia. Haha! Olisi voinut olla kymmenen, mutta näillä yhdeksällä kyllä pärjää. 

Sitten ostin kultareunaisia tavallisia juomalaseja neljä kappaletta. Nämä ovat vähän paksumpaa lasia. Ehkä ne kestävät käytössä vähän pidempään kuin ne entiset. Hinta on kyllä paras kierrätyskeskuksessa. Shampanskaja lasit olivat 20 senttiä kipale ja paksummat 40 senttiä. Ei hassumpaa.

Sitten löysin vaaleansiniset housut ja Adidaksen juoksupaidan. Ja suomenkielisen kirjankin löysin, Valittujen palojen Tiedä ja hämmästy. Nyt minulla riittää mielenkiintoista lukemista vähäksi aikaa. 

Tadaa, kirja, paita ja rumat housut

Täällä on niin turkasen kuuma. Ostin sortsit Budjet sportista kahdella kympillä. Ajattelin, että ne jalassa voin juosta ensi viikolla Vanhassa kaupungissa, jos on vielä näin helkkarin kuuma. En ole mikään sortsi-ihminen, koska mielestäni minulla ei ole kauniit jalat. Mutta koska meillä töissä on pullasorsan vartaloisia ihmisiä, joilla on pornomekot päällä, niin miksi mä en voisi laittaa sortseja. Oonhan nyt tuhat kertaa paremmman näköinen kuin he.

Uudet sortsit Budjet Sportista 20 euroa (Nautica keskus)

Sitten materiaaliset listaukset vain jatkuvat. Jouduin ostamaan äitini painostuksesta uudet lenkkarit, kun lähes kaikista kengistä tulee rakkoja. Voi että ne ovat ihanat jaloille. Meinasin lentää perseelleni, kun näin hintalapun. 143 euroa. Siis mitä helvettiä? Mutta olin saanut tädeiltäni 150 euroa syntymäpäivälahjaksi. Ne rahat tulivat nyt tarpeeseen. Mutta miten yhdet made in Hiina kengät voi maksaa 143 euroa? Silkkaa rosvousta!

Niken uudet kengät, hirveen kallis hinta.

Kannattaako Viroon tulla töihin?

Tere!

Luin kauhulla kertomuksia ja ajatuksia siihen, että kuinka kannattavaa tulla Viroon töihin. Mmm...en saisi lukea näitä juttuja. 

Tulin tänne Tallinnaan Suomalaiseen nimekkääseen firmaan, koska halusin tulla juuri nimekkääseen firmaan. Työttömyys alkoi ketuttaa Suomessa. Ja varmaan totuuden nimissä olisin vieläkin työtön.

Nyt on kohta kaksi vuotta kulunut täällä. Tämän vuoden alusta lähtien olen hakenut töitä Suomesta. Positiivista on ollut, että joka kuukausi olen päässyt työhaastatteluun. Nyt on kolme yritystä, josta odotan vastausta. En pety kieltäviin vastauksiin. Kahteen niistä paikoista en edes halua. 

Virossa nyt on huono palkka. Saan käteen vähän yli tuhat euroa. Ja kohta palkankorotus 8 % alkaa juoksemaan. Noin 500 euroa alle menee asumiskuluihin. Se on vähän Suomeen verrattuna, mutta kallista elämistä pienellä palkalla. Käteen jää vähän yli 500 euroa kuussa. Sillä on pakko pärjätä. Siis pakko! Velkaa ei onneksi ole.

Eläkettä ei kerry, siksi siirtyisinkin Suomeen palkkatöihin. Helpommin sanottu kuin tehty. Ovet eivät ole auenneet ainakaan vielä.

Tulin työkokemuksen takia. Se on nyt saatu. Etenemismahdollisuuksista sanon sen verran, että eivät ne täällä ole hääppöset. Olen sen verran hyvä perustietodatan iskijä, että minulle ei ole luvassa parempaa. He menettäisivät yhden parhaista ja nopeimmista työntekijöistään, jos minä saisin ylennyksen. Toisaalta haluan olla myös se paras ja varmaan olenkin. Siksi aion kyllä lähteä pian. Takarajana on vuoden loppu.

Muutamaksi hetkeksi tänne Viroon kannattaa tulla. Siis jos ei ole velkaa. Mutta sitten kannattaa pyrkiä parempaan itseään kehittävämpään työhön. Jos se siis vain on mahdollista.

Kaupunkina Tallinna on kaunis ja ihana. Harrastuksena tanssiminen on täällä kivaa. Vastaavanlainen Suomeen verrattava kielikursseilla opiskelu on liian kallista, ja avoin yliopisto edullisine kursseine puuttuu. Jos haluat vain hengailla ja ihailla kaupunkia iltaisin, tämä sopii sinulle. Jos haluat harrastaa opiskelua, älä tule. 

Best regards, Hömppaellu

 

Harjoittelu työhaastatteluun - yleiset kysymykset

Tsau!

Tavallisesti en harjoittele työhaastatteluihin. Ei kiinnosta yksinkertaisesti. Ja minulta ei ole vielä kysytty mitään pahaa. Olen sen verran sukkela suustani, että en jää sanattomaksi. Mutta nyt harjoittelen. Ihan vain, että voin kysyä neuvoa mentoriltani.

Löysin Duunitorin sivuilta 30 hyödyllistä työhaastattelukysymystä. Lähde: https://duunitori.fi/tyoelama/tyohaastattelukysymykset/ Viitattu tänään 7.5.2018

Vastaan kokeeksi muutamaan. 

Mikä on suurin saavutuksesi? 
- Ihan kamala kysymys
Ei ole vain yhtä suurta saavutusta. Suurin saavutus oli, että ylipäätään sain työn edes jotakuinkin omalta alalta. 
* se, että saan kaikki ne laskut käsiteltyä, joiden pitää mennä maksuun
* se, että saan oman jononi tyhjäksi päivän päätteeksi
* se, että ehdin laskea kaikkien työntekijöiden palkat ennen palkka-ajoa
* se, että saan ostajat toimittamaan hyvityslaskut ajallaan
* se, että saan ostajat ylipäätään tekemään asioita hyväkseni
* se, että saan ajallaan todistuksen ostoveloista (tase-erittelyn) sisäisiltä yrityksiltäni (todella vaikeaa)
* se, että saan puuttuvat laskut sisäisiltä yrityksiltä ennen osavuosikatsauksia 
* se, että saan johtajat hyväksymään sisäiset laskut ennen osavuosikatsauksia

Mikä on ollut haastavin tilanteesi työpaikalla? 
* Kyllä se on se, että saan kirjallisen vahvistuksen ostoveloista sisaryrityksille ajoissa ja oikeaan aikaan
* Haastavin oli myös korjata Kaupungin Excelissä oleva tuloslaskelma, joka sisälsi miljoona eri linkitystä, kun onnistuin hävittämään ne linkitykset. Mutta kun sain idean päästä kiinni, sitä taulukkoa oli ihana korjata. 

Kuvaile itseäsi kolmella adjektiivilla
* utelias, aikaansaava, tunnollinen 

Mitkä ovat heikoimmat puolesi? 
* ärsyynnyn helposti (herkkänahkainen) 
* puolustan itseäni kärkkäästi
* en osaa käyttää kyynerpäätaktiikkaa niin hyvin kuin muut
* jään näkymättömäksi ja ylitseni kävellään
* latelen suustani tyhmyyksiä
* jännitän jonkun verran
  
Mikä on suurin mokasi, jonka olet tehnyt työpaikalla?
* Sain sekaisin  Ruokapalvelun tuloslaskelma- taulukon (Excel- taulukon) ja en osannut itse korjata sitä.  

Oletko joutunut työskentelemään hankalan työkaverin, johtajan tai asiakkaan kanssa?
* Olen. Kaikkien näiden. Hankalan työkaverin jätän omaan arvoonsa ja hänen neuvojaan en tarvitse. Onneksi. Ikävää olla nostamatta kissaa pöydälle, mutta olen huomannut tämän välttelyn auttavan. 
* Hankalalle asiakkaalle annan kuuloni ja ymmärrykseni, en yritä provosoida. Annan nimeni, että edustan tätä firmaa. 
* Osa johtajista on tosi kärkkäitä sanomaan mielipiteensä. Yritän selittää tilanteeni, ja sen asian, jonka haluan heiltä ja mahdollisimman selvästi.

Kerro itsestäsi ja työhistoriastasi.  (Kronologinen järjestys itseäni varten)
Olen tehnyt niin kaikenlaista työtä.
1) Aloitin 13-vuotiaana siivojana postikonttorissa. 
2)Sitten olen ollut Postikonttorissa postinlajittelijana, kun olin ylä-asteella ja Kauppa-oppilaitoksessa. 3) Olen ollut siivoojana Sosiaalitoimistossa sekä porrassiivoojana omassa taloyhtiössä kahtena kesänä
4) Elintarvikealan opiskelijana olen ollut siivoojana Maustetehtaalla, pakkaajana leipomossa monta vuotta, Lihatehtaassa kesätöissä Uppsalassa.
5) Ruotsissa olessani vaihto-opiskelijana olin töissä tarjoilijana ja keittiöapulaisena opiskelijajärjestössä nimeltään Norrlands Nation.
6) Stockmannilla olen ollut myyjänä liha-osastolla, kesän ja joulun aikaan, monesti Hulluilla Päivillä.
7) Olen ollut Saksassa kesätöissä ravintolassa, koska halusin oppia Saksaa.
8) Sitten olen ollut sihteerinä kahdella eri kaupungilla.
 9) Sitten olen ollut työharjoittelussa Vilnassa lihatehtaan toimistossa. 
10) Olen ollut Uudessa-Seelannissa kaupassa hyllyttäjänä. Ja toisessa kaupassa leipomo-osastolla.
11) Laskentatoimen töissä laskuttajana yhden kesän. 
Palkanlaskua tein kahtena kesänä Kaupungilla.
12)  Kauppakorkeakoululla tenttivahtina kolme vuotta 
13) Punasen Ristin kirpputorilla olen ollut myyjänä, että sain käyttää kassakonetta.   
14) Sitten valmistuin ja olen ollut ostoreskontrassa kohta kaksi vuotta.

 Ja tässä ei ole edes kaikki, mitä olen tehnyt.......myynyt olutta opiskelijatapahtumissa.

Siis olen tehnyt hulluna työtä, mutta rahallisesti se ei ole näkynyt missään.   
 
Mikä sai sinut hakemaan tätä työpaikkaa?
 

1) Työtehtävä, tämä työ on just sitä mitä olen hakenut; raportointia, johdon laskentatoimea

Haluan tietää, mitä se raportointi tarkoittaa käytänössä. Nyt ymmärrän sen tunnuslukujen analysoimisena, myyntitilastoiden tekemisenä, kulujen seuraamisena.

Sitten haluan tietää taseen rakenteesta, poistomenetelmistä, yrityksen rahoituspäätöksistä.

Haluan oppia käyttämään Hyperion ja Qlickview ohjelmia. 

Firma

Yrityksen kansainvälisyys kiinnostaa, mahdollisuus tehdä työtä yhdessä eri kansallisuuksien kanssa. 

 17.  Miksi meidän pitäisi palkata sinut?

Minulla on tarjota hyvässä muistissa olevaa laskentatoimenosaamista. Olen niin kiinnostunut koko laskentatoimen alasta. Ja hyvä keskustelemaan taloudesta, kirjanpidosta, kaikista tunnusluvuista. Sitten minulla on hyvät puhelahjat, ja olen oikeasti hyvää ja hauskaa seuraa. Ja osaan oikeasti palvella asiakkaita. Pystyn keskustelmaan asiakkaiden kanssa  Saksaksi, Ruotsiksi, Englanniksi.

Pitää oikeasti miettiä tätä kysymystä vielä huomenna.  

Vaikka oikeasti haluaisin olla ihana kuin hän tai häntä

 

 

Maailma kartalla

Hitto!

Ostin itselleni lahjan. Ajattelin laittaa sen keittiön seinälle, koska seinästä on lähtenyt maalia, kun tuoli on hangannut sitä. Helpommin sanottu kuin tehty. Se juliste tuli putkilossa, ja oli pahasti kierteellä. Ja eihän se tarttunut seinään, vaikka ostin kallista kaksipuolista teippiä. Helvetti soikoon! Se unelma murskautui. Pitää varmaan ostaa taulunkehys ja yrittää liimata se juliste siihen. 

Unelmien raaputettav maailmankartta

Idean tähän karttaa sain, kun eräs senior accountant lähti firmasta, ja hänelle hankittiin tällainen. Innostuin heti, ja kysyin työkaverilta, että mistä hän on se ostanut. Ei, ei hän kertonut, niin salamyhkäistä, niin salamyhkäistä. Ihminen nyt on sellainen, että hän ei halua kertoa. Mutta tänään löysin samanlaisen kartan Apollo-kirjakaupasta hintaan 22,90 euroa. Aika kallis, mutta edullisempi kuin mitä näin nettikaupoissa kuukausia sitten. Tadaa, kartta on minun. 

Oikeastaan olen haaveluillut tällaisesta kartasta ennemminkin kui raaputettavasta kartasta. 

Tähän karttaan sitten merkkaan strassitarroilla, missä maissa olen vieraillut. Strassit ovat valmiiksi ostetut. Kartta ei. 

Miksi ihminen haluaa matkustaa? Käydä ulkomailla? Minä haluan, koska olen utelias ihminen. Rahat vain puuttuvat. Säästäminen on huonoa tuhlaivaisen luonteen takia, ja palkkakin paska 1 000 euroa kuussa. Mutta silti olen tälläkin paskalla palkalla onnistunut matkustamaan. Olen käynyt Puolassa, Italiassa, ja nyt lähden Tsekkeihin. Praha ei kyllä enää kiinnostaisi, sillä olen käynyt jo siellä. Joku uusi kohde olisi ollut ihana. Mutta en voinut sanoa ei matkailulle. Nyt näen jo hikisiä painajaisia, kun rahat eivät muutenkaan riitä elämiseen, niin nyt vielä matkalle. Ja tuhlailua en ole saanut kuriin, siitä rapputettava kartta muistona. Onneksi siinä ovat maat Viron kielellä. Hyvä muisto tästä maasta, kun kerran lähden. Se päivä ei ole vielä tänään, mutta pian on. 

Jos joskus minulla on parempi palkka, matkustan New Yorkiin. Euroopan kohteista käyn Pariisissa, Lissabonissa ja Firenzessä. Haaveiluja varten on onneksi nyt raaputettava kartta. Harmi, kun ei viitsi etukäteen raaputtaa uusia haavemaita. Tai voi toki, eihän kukaan ole minun karttaani katsomassa. 

Just just joo, intressant. Hasta luego!

Oodi huumeruiskuille ja mustille farkuille

Teree!

Että mä sitten näen punaista, kun näen täällä niin paljon huumeruiskuja. Onneksi käyttäjiä ei näy ruiskujen kanssa samassa paikassa. Eilisellä shoppausreissulla pysähdyin sauhuttelemaan Rottermannin korttelin ainoalle hylätylle rakennukselle. Vähän piiloon muiden ihmisten katseilta. Niin johan oli ruiskuja. Ikävää! Niin monella on näköjään täällä menetetty elämä. En tiedä totuutta, mutta Virossa on huumeiden käyttäjiä suhteellisesti eniten koko Euroopassa. Ja HIV on huumeiden käyttäjillä tavallinen. Voi voi! Olen kyllä nähnyt huumeissa olevia ihmisiä myös Helsingissä. Miksi pitää käyttää? Onko elämä niin tylsää ilman päihteitä? Ehkä se on se kokeilunhalu, että testataan, ja sitten ollaankin jo koukussa. 

Kaunista katseltavaa, onneksi vielä paketissa

Imartelevaa!

Mutta nyt oodi niille mustille housuille tai skinifarkuille! Mä sitten rakastan mustia pillifarkkuja. Miinuspuolena on, että niistä lähtee helposti väri. Kulahtaneiden farkkujen tilalle haluan ostaa sitten aina uudet vielä mustat farkut. Tosi kestävää kehitystä. Farkkujen hinta ei täällä paljon päätä huimaa. Kahdella kymmenen eurolla saa hyvät farkut erityisesti Bershkasta ja Bull and Bearista. Ekologisestihan ne eivät ole valmistetut. Hikitehtaissa tuotetut farkut saavat vähän mielen pahalle tolalle. Mutta hekin tarvitsevat työn ja toimeentulon. Huono perustelu. 

Mustat farkut tulivat muotiin 2009. Minulla oli Suomen kamaralla ensimmäisenä mustat farkut. Olin ostanut ne Uudessa-Seelannissa olessani. Sen värisiä ei täällä paljon näkynyt. Nyt ne ovat yleistyneet, ja ovat jokanaisen ja -miehen jalassa. Muistan nuoruudestani, kun vain koulun kovisjengillä sai olla Micmacin pillifarkut ja pilottitakit. Kokeilin pillifarkkuja itsekkin, mutta jouduin hylkäämään niiden käytön, koska olin laiha kuin tikku. Voi kun vartalo olisi ollut silloin näin ihana kuin se on nyt. Voi menetettyjä parhaita nuoruuden vuosia, kun olin niin anorektikon näköinen!

Nyt on ihanaa, kun kovisjengiä ei enää ole. Saa käyttää pilottitakkeja. Minulla on niitä kaksi. On viinipunainen ja oliivinvihreä. Ja kukaan ei huutele perääni, että sä et saa  käyttää niitä. Oodi aikuisuudelle ja omille valinnoille!

Uudet mustat pillifarkut 19,90 euroa (Bull & Bear)