Kannattaako Viroon tulla töihin?

Tere!

Luin kauhulla kertomuksia ja ajatuksia siihen, että kuinka kannattavaa tulla Viroon töihin. Mmm...en saisi lukea näitä juttuja. 

Tulin tänne Tallinnaan Suomalaiseen nimekkääseen firmaan, koska halusin tulla juuri nimekkääseen firmaan. Työttömyys alkoi ketuttaa Suomessa. Ja varmaan totuuden nimissä olisin vieläkin työtön.

Nyt on kohta kaksi vuotta kulunut täällä. Tämän vuoden alusta lähtien olen hakenut töitä Suomesta. Positiivista on ollut, että joka kuukausi olen päässyt työhaastatteluun. Nyt on kolme yritystä, josta odotan vastausta. En pety kieltäviin vastauksiin. Kahteen niistä paikoista en edes halua. 

Virossa nyt on huono palkka. Saan käteen vähän yli tuhat euroa. Ja kohta palkankorotus 8 % alkaa juoksemaan. Noin 500 euroa alle menee asumiskuluihin. Se on vähän Suomeen verrattuna, mutta kallista elämistä pienellä palkalla. Käteen jää vähän yli 500 euroa kuussa. Sillä on pakko pärjätä. Siis pakko! Velkaa ei onneksi ole.

Eläkettä ei kerry, siksi siirtyisinkin Suomeen palkkatöihin. Helpommin sanottu kuin tehty. Ovet eivät ole auenneet ainakaan vielä.

Tulin työkokemuksen takia. Se on nyt saatu. Etenemismahdollisuuksista sanon sen verran, että eivät ne täällä ole hääppöset. Olen sen verran hyvä perustietodatan iskijä, että minulle ei ole luvassa parempaa. He menettäisivät yhden parhaista ja nopeimmista työntekijöistään, jos minä saisin ylennyksen. Toisaalta haluan olla myös se paras ja varmaan olenkin. Siksi aion kyllä lähteä pian. Takarajana on vuoden loppu.

Muutamaksi hetkeksi tänne Viroon kannattaa tulla. Siis jos ei ole velkaa. Mutta sitten kannattaa pyrkiä parempaan itseään kehittävämpään työhön. Jos se siis vain on mahdollista.

Kaupunkina Tallinna on kaunis ja ihana. Harrastuksena tanssiminen on täällä kivaa. Vastaavanlainen Suomeen verrattava kielikursseilla opiskelu on liian kallista, ja avoin yliopisto edullisine kursseine puuttuu. Jos haluat vain hengailla ja ihailla kaupunkia iltaisin, tämä sopii sinulle. Jos haluat harrastaa opiskelua, älä tule. 

Best regards, Hömppaellu