lauantai 28. heinäkuuta 2018

Unelmien työpaikka ja Iron Maiden

Unelmien työpaikka, onko sellaista? Heräsin taas henkiin, kun hain Stora Enson Junior cost analystin paikkaa. Junior kuulostaa kyllä ällöttävälle. Minä kyllä enemminkin olen senior jo koulutuksen ja työkokemuksen perusteella. Mutta sitä controllerin työtä olen aina halunnut tehdä. Siitä lähtien kun valmistuin Hankenilta. Ei ole natsannut. Ei ole ollut kuin peetä tarjolla. 

Minulle unelmien työpaikka olisi sellainen, jossa olisi ihanat ihmiset ja kivaa tekemistä koko päiväksi. Työkaverit nyt Virossa ovat mitä ovat. Vieressä istuva nainen on kyllä ihana ja muutama muu. Muut ovat suoraansanottuna etäisiä. Mutta mitäs minä muista?

Täytyy toivoa, että onni kääntyy ja saan vaihdettua Stora Ensolle. Minun etuni on suomen ja ruotsin rautainen osaaminen. Harva osaa. Onneksi suomalaisetkaan eivät osaa. Meillä töissä on Ruotsin tiimi, jossa edes pomo ei osaa ruotsia. Haha! Tai osaa hän kai vähän, hänhän on asunut Hangossa. Ruotsinkieli nyt on helppo oppia ja sitä on oikeasti ihana rallatella. 

Uuteen työpaikkaan meno aina vähän pelottaa, kun pomoportaasta ei koskaan tiedä. Joskus sitä ihmettelee, että miksi pomoiksi valitaan mätämunia? Ja miksi työpaikalla on kiusaajia? Erilaista on helppo kiusata, mutta parasta on ehdottomasti vastata samalla mitalla. Eihän kukaan nyt uhri halua olla. 

En varmaan olisi kestänyt tyhjyyttä lyövää työtäni näin kauaa, jos ei olisi Iron Maidenia. Iron Maidenin musiikki on ihan parasta. Sen rääkyvän äänen ja superhyvin soivien kitaroiden soidessa on helppo ajautua positiivisiin ajatuksiin. Ja lupaus itselleni, että häivyn koko paskasta firmasta vuoden loppuun mennessä. Äitini kysyy huolestuneena, että uskallanko lähteä työttömyyteen. Uskallan. Mitä mulla on menetettävää? Miksi mä kärsin tylsyyttä, jos maailmassa on muitakin vaihtoehtoja. Se ei ole minun ongelmani, jos työnantaja ei näe hyvyyttäni. Minähän on olen yksi parhaista työntekijöistä monessa firmassa. Kyllä elämä kantaa ja Iron Maiden antaa siihen potkun.

Don´t you stand worrying about those wasted years!

Up the Irons keikalla Helsingissä 28.5.2018
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti