Työkaverit työyhteisössä

Mietin tätä asiaa koko ajan. Onneksi blogillani ei ole lukijoita, joten saa ihan rauhassa kirjoitella.

Mietin aina ihmisen perusluonnetta. Itse olen korkeasti koulutettu. Asia sinänsä pinnallinen ja ei tee minusta yhtään parempaa. Varsinkin täällä Virossa, teen töitä vähän parempien ihmisten kanssa, ja varmasti myös keskimääräistä korkeammin koulutettujen kanssa. Koulutus ja parempiosaisuus todentotta nousee hattuun, kun ihminen on sitä laatua. 

Laskentatoimen ihmiset nyt on tiettyä tyyppiä. Perfektionisteja ja pilkuntarkkoja. Jokaisesta pilkkuvirheestä huomautetaan, ja toista yritetään laittaa maanrakoon, kun virhe tapahtuu. (Huomaa pieni liioittelu)

Mutta miten voi olla töissä niin henkisesti raskaita ihmisiä? Työkaverit ovat kilpailuhenkisiä, ja jokainen meistä on toisensa pahin kilpailija. En viihdy tällaisessa organisaatiossa. 

Kuka on vastuussa tällaisesta ilmapiiristä? En keksi. Pomoporras on ainakin osaltaan, ja kai minä itsekin.

En  osallistu ns. kuppikuntiin. En käy työkavereiden kanssa tupakilla, en käy heidän kanssaan syömässä. Vapaa-ajalla emme ole missään tekemisissä. Kaikki väkisin kokoon kehitetyt pakkoruokailut ovat pelkkää piinaa. Onnistuin välttämään yhteisen Pakohuone- keikan, kun olin lomalla. Onnistuin välttämään yhteisen Suomen keikan, kun lähdin Suomeen jo perjantaina ja tulin takaisin viikolla. Työkavereiden kanssa vaan ei synkkaa, ja mielestäni he eivät ole ystävällisiä. 

Ehkä ei kannata pohtia liikaa tätäkään asiaa. Työssäoleminen on vain tylsää, kun kilpailuhenkisyys on niin kovaa. Mutta onneksi työtä voi aina vaihtaa! Onnellinen on se, jolla on hyvä työkaveri rinnalla.

Työpaikan yksinäinen susi

Unelmien työpaikka ja Iron Maiden

Unelmien työpaikka, onko sellaista? Heräsin taas henkiin, kun hain Stora Enson Junior cost analystin paikkaa. Junior kuulostaa kyllä ällöttävälle. Minä kyllä enemminkin olen senior jo koulutuksen ja työkokemuksen perusteella. Mutta sitä controllerin työtä olen aina halunnut tehdä. Siitä lähtien kun valmistuin Hankenilta. Ei ole natsannut. Ei ole ollut kuin peetä tarjolla. 

Minulle unelmien työpaikka olisi sellainen, jossa olisi ihanat ihmiset ja kivaa tekemistä koko päiväksi. Työkaverit nyt Virossa ovat mitä ovat. Vieressä istuva nainen on kyllä ihana ja muutama muu. Muut ovat suoraansanottuna etäisiä. Mutta mitäs minä muista?

Täytyy toivoa, että onni kääntyy ja saan vaihdettua Stora Ensolle. Minun etuni on suomen ja ruotsin rautainen osaaminen. Harva osaa. Onneksi suomalaisetkaan eivät osaa. Meillä töissä on Ruotsin tiimi, jossa edes pomo ei osaa ruotsia. Haha! Tai osaa hän kai vähän, hänhän on asunut Hangossa. Ruotsinkieli nyt on helppo oppia ja sitä on oikeasti ihana rallatella. 

Uuteen työpaikkaan meno aina vähän pelottaa, kun pomoportaasta ei koskaan tiedä. Joskus sitä ihmettelee, että miksi pomoiksi valitaan mätämunia? Ja miksi työpaikalla on kiusaajia? Erilaista on helppo kiusata, mutta parasta on ehdottomasti vastata samalla mitalla. Eihän kukaan nyt uhri halua olla. 

En varmaan olisi kestänyt tyhjyyttä lyövää työtäni näin kauaa, jos ei olisi Iron Maidenia. Iron Maidenin musiikki on ihan parasta. Sen rääkyvän äänen ja superhyvin soivien kitaroiden soidessa on helppo ajautua positiivisiin ajatuksiin. Ja lupaus itselleni, että häivyn koko paskasta firmasta vuoden loppuun mennessä. Äitini kysyy huolestuneena, että uskallanko lähteä työttömyyteen. Uskallan. Mitä mulla on menetettävää? Miksi mä kärsin tylsyyttä, jos maailmassa on muitakin vaihtoehtoja. Se ei ole minun ongelmani, jos työnantaja ei näe hyvyyttäni. Minähän on olen yksi parhaista työntekijöistä monessa firmassa. Kyllä elämä kantaa ja Iron Maiden antaa siihen potkun.

Don´t you stand worrying about those wasted years!

Up the Irons keikalla Helsingissä 28.5.2018

 

Päivän kirpparilöydöt

Tere päevast!

Taas on se aika, kun kierrätyskeskuksessa on 50% alennuspäivät. Joka kuukauden kolmena viimeisenä päivänä näin käy! Minua ei saisi päästää sinne ollenkaan shoppailemaan. Kävin taas täydentämässä lasivarastoa perinteisillä ryssän kultareunaisilla laseilla. Katsokaa nyt itsekkin. Hienoja vai mitä?

Lasiset löydöt Lasnamäen Uuskasutuskeskuksesta

Hitsi, en olisi uskonut, että löytäisin vielä noita shampanskaja laseja kirpparilta. Olin ostanut niitä Mustamäen Uuskasutuskeskuksesta joskus vuosi sitten. Keittiössä kerran sählätessä yksi lasi tippui lattialla. Ja sitten minulle jäi vain viisi lasia. Tänään tai oikeastaan eilen löysin niitä lisää. Kokoelmaan tuli neljä lisää. Mutta minulle sattui laskuvirhe, kun ostin niitä neljä. Nyt kokoelmassa on yhdeksän lasia. Haha! Olisi voinut olla kymmenen, mutta näillä yhdeksällä kyllä pärjää. 

Sitten ostin kultareunaisia tavallisia juomalaseja neljä kappaletta. Nämä ovat vähän paksumpaa lasia. Ehkä ne kestävät käytössä vähän pidempään kuin ne entiset. Hinta on kyllä paras kierrätyskeskuksessa. Shampanskaja lasit olivat 20 senttiä kipale ja paksummat 40 senttiä. Ei hassumpaa.

Sitten löysin vaaleansiniset housut ja Adidaksen juoksupaidan. Ja suomenkielisen kirjankin löysin, Valittujen palojen Tiedä ja hämmästy. Nyt minulla riittää mielenkiintoista lukemista vähäksi aikaa. 

Tadaa, kirja, paita ja rumat housut

Täällä on niin turkasen kuuma. Ostin sortsit Budjet sportista kahdella kympillä. Ajattelin, että ne jalassa voin juosta ensi viikolla Vanhassa kaupungissa, jos on vielä näin helkkarin kuuma. En ole mikään sortsi-ihminen, koska mielestäni minulla ei ole kauniit jalat. Mutta koska meillä töissä on pullasorsan vartaloisia ihmisiä, joilla on pornomekot päällä, niin miksi mä en voisi laittaa sortseja. Oonhan nyt tuhat kertaa paremmman näköinen kuin he.

Uudet sortsit Budjet Sportista 20 euroa (Nautica keskus)

Sitten materiaaliset listaukset vain jatkuvat. Jouduin ostamaan äitini painostuksesta uudet lenkkarit, kun lähes kaikista kengistä tulee rakkoja. Voi että ne ovat ihanat jaloille. Meinasin lentää perseelleni, kun näin hintalapun. 143 euroa. Siis mitä helvettiä? Mutta olin saanut tädeiltäni 150 euroa syntymäpäivälahjaksi. Ne rahat tulivat nyt tarpeeseen. Mutta miten yhdet made in Hiina kengät voi maksaa 143 euroa? Silkkaa rosvousta!

Niken uudet kengät, hirveen kallis hinta.