Kelan älyvapaa toiminta

Netti ei ole toiminut sitten päiviin. Nyt toimii, kun ilma lauhtui. Olen pähkäillyt tässä tämän Kela-ongelman kanssa tänään. Olen nyt tietysti työttömänä Kelan asiakas. Onnekseni käyn vähän tienaamassa extrarahaa yhdessä työpaikassa. 

Kelalle kaikki kunnia, että lähettää minulle nyt joka kuukausi selvityspyynnön, jossa vaaditaan palkkalaskelma. Ilmoittauduin työttömäksi 1.12.2015. Tein ensimmäisen ilmoitukseni 27.12.2015. Ja hello, Kela oli käsitellyt ensimmäistä hakemusta kolme viikkoa. Olen ollut joulukuussa töissä 21,5 tuntia ja palkkaa ei ole näkynyt sitten sen tien. Palkka ja sen laskelmat tulevat siten 29. päivä tätä kuuta. Kela on vaatinut liitteeksi palkkakuittia  jo tammikuun 11. päivä. Ja olen niin kuin miljoona kertaa selittänyt omilla sivuillani, käynyt kahdesti Kelassa selittämässä...JOULUKUUN PALKKA EDELLEENKIN MAKSETAAN TAMMIKUUN LOPUSSA. Nyt räpsähti postilaatikosta selvityspyyntö ja vaatimus palkkalaskelmasta 1. helmikuuta mennessä. Nyt onneksi saan sen systeemiin ennen tuota päivää. Toivottavasti. 

Mutta kuinka käy tämän kuun työtuntien? Nyt olen tehnyt 7,5 tuntia ja huomenna ehkä maksimissaan 4,5 tuntia. Näin vähäisiä tunteja ei laiteta maksuun ainakaan helmikuussa. Maaliskuussa voin saada ne yhdessä helmikuun työtuntejen kanssa. Jouduin tekemään jo ilmoituksen tämän kuun työttömyyspäivistä ja niistä kahdesta tämän kuun työpäivästä. Nyt oli vaatimuksena, että palkkalaskelma tämän kuun tunneista pitää olla kuukauden kuluttua. Mutta hitto, kun saan rahat joskus maaliskuussa. 

Kävin urputtamassa tavalliseen tapaan Kelassa. Mieshenkilö siellä nauroi partaansa, että vähän paha lähettää palkkakuitteja, jos niitä ei ole. Mutta mutta, en säästy selvityspyynnöiltä. Tästä lähtien saan selvityspyyntö-postia jokaisena kuukautena, jona olen töissä. Ja työttömyyspäivärahan saaminen viivästyy tai estyy mahdollisesti kokonaan. Heidän on vain pakko aina lähettää se selvityspyyntö, jos tulee jotakin todistusvaikeuksia. Vaadin Kelassa tänään, että minulle pitää jonkun soittaa sieltä.

En minä sille voi mitään, jos palkkoja maksetaan kuukausia myöhemmin. Kyllähän se nyt Kelassa pitäisi olla ihan selvää, että ei palkkaa saa aina samana kuukautena. Kuka helkkarin ääliö maisteri keksii näitä joustamattomuuksia. Kelan käsittelyaika työssäkäyvälle pienipalkkaiselle on siten kolme kuukautta. Voi olla pidempäänkin. Ettäs kehtaavat. Onneksi on sossu. Pitää varata sinne aika. Toivottavasti valtio lainaa siten rahat elämiseen. Kaksi kuukautta on menty omilla säästöillä, mutta kun kaikilla ei ole edes näitä säästöjä. Parasta olisi saada äkkiä työpaikka, mutta ei ihan mikä tahansa.

Elämää ulkomailla

Eilen, kun luin taas Helsingin Sanomia, niin pisti silmään kirjoitus  Ranskan Calais´n pakolaisleiristä (Helsingin Sanomat 9.1.2015; B2). Lähi-idästä ja Afrikasta sinne saapuneiden siirtolaisten ja pakolaisten ainoana päämäränä on päästä kanaalin yli Englantiin. Ajattelin, että yäk, miksi just Englantiin. Olen asunut siellä, ei siellä nyt mitään niin hääppöistä ole. Siirtolaisilla niin kuin minullakin on ja oli yksi unelma, saada helposti työtä, virallista tai epävirallista. Työtähän Englannista oli helppo saada. Ainakin silloin, kun minä asuin siellä. Kerron siitä vähän myöhemmin. 

Olen asunut monessa maassa ja haluaisin vieläkin asua ulkomailla. Nyt on rahat loppu, joten se haave saa hieman odottaa. Katselen kuitenkin aina mahdollisuuksia muuttaa täältä työttömyyden luvatusta maasta huitsin Nebraskaan. Nyt en taas ole keksinyt, vieläkään, että miten saada työtä helposti ulkomailta, kun ihmiset ovat niin koulutettuja ja kielitaitoisia. Helsingin Sanomissa oli toinenkin artikkeli eilen, joka kertoi ulkomailla opiskelusta. Entinen jalkapallon pelaaja, nykyinen talousmies, Kaarlo Kankkunen oli opiskellut urheilustipendin avulla Yhdysvalloissa. Opiskelu ulkomailla muutti hänen elemänsä. Niin minunkin. 

"Kansainvälinen urani" ja kiinnostus ulkomailla olemiseen ja matkustamiseen alkoi Ruotsista, Uppsalasta. Opiskellessani Helsingin Yliopistossa olin vuoden vaihto-opiskelijana Uppsalan maatalousyliopistossa ja Uppsalan yliopistossa. Uppsalahan on maailman ihanin kaupunki. Uppsala on oikein opiskelijoiden paratiisi kaikkine osakunta-aktiviteetteineen. Suosittelen opiskelijalle. Ruotsin kielenkin oppi nopeasti, vaikka en osaa sitä vieläkään "täydellisesti", vaikka haluaisinkin osata.

Uppsalan ihana tuomiokirkko v.2012

Sitten jo seuraavana kesänä suuntasin Saksaan, Kellenhuseniin, ravintola-alan töihin. En ymmärtänyt saksaa yhtään. Sain sitä paitsi potkut, koska tappelin ravintolan omistajan kanssa. Olen muutenkin herkkä suuttumaan. Reissu jäi noin kahden kuukauden mittaiseksi, mutta rakkaus saksan kieleen syttyi. 

Jossain vaiheessa seitsemän tai kahdeksan vuoden opiskelujen jälkeen valmistuin maisteriksi Maatalous-metsätieteellisestä. Jäin työttömäksi heti tietenkin. Äitini oli nähnyt jossakin ilmoituksen Te-keskuksen työttömille suunnatusta Baltian Markkinat- kurssista. Pääsin onnekseni kurssille, ja kurssi taas kerran muutti elämäni suunnan. Kyseisiä kursseja ei varmaan enään edes järjestetä, sillä kurssien työllistävä vaikutus oli heikko (uskon niin). Mehän olimme yrityksille lähes ilmaista työvoimaa. Sain kurssin kautta kuitenkin kuin itsestään, ilman omaa panosta, harjoittelupaikan Vilnasta. Vilnassa olin viisi kuukautta. Sielläkin oli ihanaa. Rakkaus liettuan kieleen ei syttynyt, vaikka kävin koko sen ajan kielikurssilla. Rakkaus viron kieleen sentään syttyi. Kurssin kaksi ensimmäistä kuukautta vietimme Tallinassa. Mina armastan veelgi Tallinna!

Pilius gatve Vilna

Osaan jokseenkin huonosti Englantia, ja kammo siihen kieleen on näköjään ikuista. Ehdotin jossakin vaiheessa tohtoriksi valmistuvalle silloiselle saksalaiselle poikaystävälle, että lähdettäisiin Englantiin. Ja ta-daa, hän sai työpaikan Southamptonista. Kärvistelin Southamptonissa ainakin neljä kuukautta ennen kuin sain työpaikan. Toki sieltä olisin saanut ravintolasta baaritenderin paikan ja Debenshamin kahvilasta tiskaajan paikan. Ne eivät kelvanneet minulle. Sain toimistotyön paikallisesta suuresta vakuutusyhtiöstä, jonne etsittiin suomen kieltä osaavia. Olin nähnyt useamman ilmoituksen samaan vakuutusyhtiöön ja tavallaan hylännyt ne. Halusin elintarvikealalle johonkin hienoon hommaan. Ei tärpännyt, mutta vakuutusyhtiössä oli kivaa. Varoituksen sana, Englannissa palkkataso on alhainen, ottakaa ne äveriäät ukkonne mukaan! En tiedä, onko Skandian vapaaehtoinen eläkevakuutustoiminta enään niin suosiossa, kun se silloin oli. Hakemuksia tuli sadoittain joka päivä. Luin jostain, että Skandia olisi myynyt juuri sen toiminnan Lahi-Tapiolalle. Jos haluat firmaan töihin, kysy suoraan sieltä. Varaudu hankkimaan kuusi suosittelijaa, jotka kertovat positiivisia asioita. Pidin näin montaa suosittelijaa kohtuuttomana suhteutettuna työhön, joka oli rutinoitua tietojen tallennusta.

Southamptonin ruma keskusta 

Skandian päärakennus

Emme ihastuneet Southamptoniin vaan jatkoimme matkaa noin vuoden kuluttua. Päädyimme Uuteen-Seelantiin Wellingtonin kaupunkiin, josta poikaystäväni sain post-doc paikan. Olimme Uudessa-Seelannissa kaksi vuotta. Uusi-Seelantikin oli ihana. Wellington vain oli liian tuulinen paikka. 

Wellington, Uusi-Seelanti

 

Tälläistä Wellingtonissa, ihanaa!

Alan itkemään, kun katselen näitä kuvia. Niin kaunista siellä Wellingtonissa ja koko Uudessa-Seelannissa. Minulla oli kahden vuoden työlupa, jolla sain tehdä mitä tahansa työtä. Työluvan saannissa ei ollut mitään ongelmaa. Jos joku niin kuin sinne päin maapalloa suuntaa...No ehkä kuitenkin elintarvikealan yliopistotutkinnolla lupa irtosi, en tiedä, mutta onhan alle kolmekymppisille mahdollisuus työlupaan muutenkin. Koulutusta vastaavan työnsaaminen, ainakin minulle, oli täysin mahdotonta. Lisäksi, että osasin mielestäni surkeasti englantia, olin sitten töissä kahdessakin kaupassa, koska näitä töitä oli helppo saada. Olin myyjänä leipäosastolla sekä toisessa kaupassa shampoiden hyllyttäjänä. Palkalla pärjäsi jälleen, kun oli äveriäs äijä mukana. Englannin kielen taito koheni silmissä. Nyt olen jo saavuttanut kauppakorkean nuorten tason ja puhun jopa parempaa englantia kuin insinöörit. Ihanaa, a mission accomplished. Ja rakkaus englannin kieleen on syntynyt. 

Ikävä kyllä, ikuinen kaukokaipuu on jäänyt. Voi, kun voisin asua ulkomailla ikuisesti. Mihinköhän seuraavaksi suuntaa? Mistä saa töitä helposti? Saksaa ja Tallinnaa olen ajatellut kokeilla seuraavaksi. Ja ei kun taas kieliopintojen pariin.

Köyhät kyykkyyn!

Mua naurattaa toi Helsingin sanomien sunnuntailiitteen artikkeli Näin rikkaat ajattelevat köyhistä (su 20.12.2015). Just joo rikkaat ja muut varakkaat menkää itseenne. Toivottavasti varakkaat ihmiset ovat osallistuneet kyselyyn puolitosissaan, sillä oikeasti köyhät ovat tosi kyykyssä verrattuna rikkaisiin. Ja sitähän he/me olemme, kyykytettyjä kakkosluokan kansalaisia. Helsingin Sanomat on toteuttanut Kaksi Suomea- kasvaako eriarvoisuus- tutkimuksen omien verkkosivujensa kautta kesällä 2015 (osana Jakautuuko Suomi-tutkimusta). Harmi vain, kun en ole älynnyt osallistua kyseiseen kyselyyn. 9 800 muuta kansalaista osallistui. Helsingin Sanomien artikkelissa verrataan köyhän ja rikkaan ihmisen käsityksiä köyhästä ihmisestä, mutta pääpaino on rikkaiden ja varakkaiden mielipiteillä. Varakkaan mielestä köyhä

* on vastuussa omasta köyhyydestään (oma syys siis)

* ei pysty huolehtimaan omasta terveydestään

* kiinnostus omaan ulkonäköön lopahtanut

* nainen on usein lihava

* köyhällä ei ole mahdollisuutta eikä aina halua nousta  köyhyydestä

* asuu vuokralla

* pelaa rahapelejä

* tupakoi, käyttää päihteitä

* on katkera yhteiskunnalle

* elää tulonsiirtojen varassa

* on ylivelkaantunut/ ei saa lainaa pankista

No joo, no joo. Verkkolehti Kansansuomen mukaan (en tiedä onko luotettava lähde, mutta toivotaan niin) Suomessa olisi ja on  690 000 tälläistä köyhää. Köyhä siis tienaa alle 1 190 euroa kuukaudessa. Ja kyllä, moni elää varmasti erilaisilla tulonsiirroilla. Suomessa on kuitenkin mahdollisuus opiskella niin pitkälle kuin kyvyt riittää. Opiskelu on maksutonta ja mahdollista kaikille. Opiskelu ei kuitenkaan enään nykyään takaa työpaikkaa. Eikä köyhä ole aina huonosti pukeutunut, niin kuin myös Helsingin Sanomien artikkelissa todetaan. Köyhältä löytyy samat statussymbolit, kuten älylaitteet, hienot televisiot, autot ja upeat kuteet. Tänään kyllä mamuilla oli hienoimmat vaatteet, kun menin linja-autolla kaupunkiin. Mamuthan nyt ei ole köyhiä, jos on varaa maksaa kymmeniä tunhansia pakomatkasta Suomeen. En ole taas nähnyt komeampia kundeja (tai kurdeja) sitten pitkään aikaan. Suomalaiset haisi niin jaskalle, viinalle, tupakille, ja päälle olivat löytyneet kulahtaneet verkkarit. Mutta eipä heistä voi sanoa ulkonäön perusteella, että olivatko he köyhiä. Tyyliä ei saa rahalla. Tunnen muutaman rikkaan tai sanotaanko hyvin tienaavan. He ovat pihejä rahankäytössä. Onkohan Nalle Wahlrooskin pihi? 

Head uut aastat 2016 -säästökuuri

On toi google translate ihana. Toki nyt viroakin osaan (kröhöm) tai haluaisin oskata, mutta kyllä translate on pelastanut monet kielten käännökset. Kaupalliseen saksaan kaikki käännöskoneet ovat kuin luotuja, kun vain tajuaa, että missä virhe piilee, ainakin ennen saksan maikkaa...

Uusaasta siis täällä taas. Mun pyöreiden vuosien vuosi. Olympiavuosi. Ja nuorten alle kakskymppisten jääkiekkovuosi. Uusi vuosi ja uudet kujeet. Minulla on jo valmiiksi kamala päänsärky, mutta sitäkin suurempi innostus kirjoittaa itselleni päiväkirjaa täällä netissä. 

Vuosi on alkanut vilkkaasti jääkiekkoa katsellessa, uutta työtä etsiessä ja yhden tuttavan kivojen syntymäpäivien merkeissä. Mitähän kivaa tänä vuonna keksisi?

Työn saralla työttömyys jatkuu (siis ihanko tosi, tähänkö luulin tulevan muutosta), Kela kuppaa vieläkin mun työttömyyspäivärahan maksupäätöstä, koska käyn silloin tällöin satunnaisesti töissä. Työtulon yritän ehdottomasti pitää alle 300 eurossa. Siten ei Kela pääse siihen koskemaan ja kaikki ansaittu raha on minun, ja se taatusti menee matkailuun. 

Tämän vuoden säästömatkakohteeksi on valittu Krakova. Viime vuonna helmikuussa tuli kuluneeksi 70 vuotta Auschwitzin vapauttamisesta. Auschwitziin on siis pakko päästä tänä vuonna. Luin karmaisevan kirjan Auschwitzin - lyhyt historia (Sybille Steinbacher) ja katsoin kamalia dokumentteja Teemalla viime keväänä siinä helmikuun aikana. Niissä oli jopa Alfred Hicthcockin kuvaamaan filmiä Auschwitzistä. Täytyy lukea muutama muukin kirja esim. Borowskin Kotimme Auschwitz, mikäli löytyy kirjastosta. Noh joo.

Pakko siis ryhtyä taas kulukuurille. Kaikki liikenevä raha meni jo joululahjoihin. Joten säästövinkkejä, typeriäkin sellaisia, tarvitaan tälle vuodelle. 

Vihjeet otetaan vastaan, vaikka tiedän kyllä itsekkin, missä voimme vielä säästää ja mäyräkoiran luontoon päästää...

* Matkailu Suomessa julistetaan pannaan tänä vuonna. VR:n alet ja Matkahuollon huokeat hinnat loppuvat kuin seinään opiskelija-alennuksen loputtua helmikuussa.

* Mitenköhän ruoassa vielä voisi säästää, kun rahalliset ruokamenot on jo minimissään?

* Mistä mä saisin työn? Tuskin mistään, kun en maisterina mene kaupan kassalle. Tuskin sinne edes pääsisin, vaikka olen ollut hyllyttäjänä kaupassa ainakin kaksi vuotta. 

* Niin-ih, missä helkkarissa sitä voisi vielä säästää? 

Mutta positiivista on tämän vuoden osalle se, että 

 * Liikuntaseteleitä on jäljellä vielä 15 kappaletta. Saan itselleni Kaupungin jumppakortin, joka maksaa 47 euroa. Saan maratoonille tarvittavaa lihaskuntojumpaa.

* Uimahallin kortissa on jäljellä vielä 8 kertaa. Pääsee kuntosalille ja uimaan.

* Talvi on pian ohitse, en osta sitä talvitakkia ja kenkiä. Kauppojen alennuksetkin olivat vasta 20-40 %, joten kaupoille ei ole vielä kiire....rahattomana

* Sain joululahjaksi talvijuoksukengät, tarjouksessa 50 euroa (Asicsen Fuji-trainerit, samoilla kengillä voi myös suunnistaa. Eivät pidä jäällä, mutta ei haittaa!)

* Ilmoittauduin Vaasa-opiston ilmaiselle sijoituskurssille (harmi vaan, että nyt olisi päässyt puoleen hintaa Englannin kursseillekin, mutta taitotaso 3-4 on aivan liian löysä ihmiselle, joka on asunut monet kerrat ulkomailla) 

Voi että, näitä positiivisia asioitahan tulee mieleen vaikka kuinka paljon. Pääsen ystävän mukana hyvälle kuntosalille ja hiihtämään Lakeaharjulle, jos lunta tulee. Sitten on tulossa Olympialaiset elokuussa. Shelly-Ann Fraser-Pryce ja Usain Bolt taas juoksevat kovaa. Ainakin toivottavasti. Kylmä sää lauhtuu jo huomenna, joten pääsen taas juoksemaan  kympin lenkkiä. Voi helkkari, minusta on tullut vallan positiivinen. No onneksi pääsen pian TE-keskuksen kolmen päivän Ryhtiä työnhaun kurssille 19. päivä, joten riittää sitten raportoitavaa tännekin päin. Pitääkin jukuviete taas kirjoittaa uudet tosi hienot CV:t sun muut uudelleen. SEFE:n neuvojen avulla! Kommentoin sitä viime kuun työhaastattelua sitten huomenna paremmalla ajalla, kun tämä positiivisuuden puuska on mennyt ohitse. Koska joulukuu oli liian lyhyt ja ilmeisesti kukaan ei polttanut AVEO:n havukuusipukkia tänä vuonna, sen vuoksi viimeinen kuva omistettu sille. 

Tänä vuonna lupaan opetella käyttämään tätä Bloggeria paremmin, mikäli kiinnostusta riittää. 

Oi Havupukki ihana; Hyvää Uutta Vuotta 2016!