Tallinnan huiputtava vuokraisäntä

Tervist Tallinnast! 

Ja mä en ole ehtinyt kirjoitella kuulumisia mun rakkaaseen päiväkirjaan. Just luin tänään meidän firman jonkun Code of Conductin, että älä kirjoittele firmasta negatiiviseen sävyyn nettipalstoilla. Kaikki mitä kirjoitan nettiin, jää myös nettiin. Haha! Aivan. Enhän minä koskaan. Ei mulla kyllä mitään lukijoitakaan, että ketä kiinnostavat nämä minun hörhötykset.

Mutta nyt tulee painavaa asiaa taas. Minä meinaan lähdin edellisestä asunnosta. Että terveisiä vaan Tallinnan Center Hotellista. Täällä ollaan maanpaossa tämä viikko, kun ei ole töistä lomaakaan. Tämä on kiva hotelli, voin suositella muillekin. Asun ja elän täällä nyt tämän viikon. Ensi viikolla menen ystävän luo. Ja uuteen kämppään menen kuun vika päivä. 

Venemaan kielinen vuokraisäntä meinaan meinasi puijata minua. Ja tarkoituksella. Ja onnistuikin siinä, kunnes sain käsiini paikallisen matkailulehden Baltic Guiden ja syyskuun numeron. Kyseisessä lehdessä oli asiaa asunnon vuokrauksesta. 

Huomio kaikille; Lyhestä virsi kaunis. Vuokraisäntä laittoi minut maksamaan remonttilainansa noin 33 euroa per kuukausi. Summa ei sinänsä tunnu suomalaiselle suurelta, mutta oli ehdottomasti suuri kulu verrattuna vuokrasopimuksessa mainittuihin huolto- ja hallinnointikuluihin. Ja laitoin vuokraisännälle kyseisen Baltic Guiden artikkelin. Häneltä tuli vastaus "Ok, meklarin vika". Ihanaa, just joo. Etköhän itsekkkin vähän yrittänyt puijata minulta fyrkkaa? Taisi se teko olla sen tarkoitus.

Baltic Guidessa sanotaan näin; Vuokraisen ei tule maksaa rahoitus- ja korjausvastiketta eli rakennuksen kuntoa ja arvoa nostavista kustannuksista vastaa omistaja.

Bingo! Äijä sai nenilleen. Otin pois vuokrasta kaikki väärin veloitetut remottilainat (169 euroa) ja vielä viimeisen erän 33 euroa. Äijä yritti vielä, että maksaisin hänen hajonneen uuninsa korjauksen. Just joo! Äijälle tuli kiire korjata uuni, kun en maksanut koko vuokraa,  400 euroa. Ja uunia tultiin korjaamaan heti seuraavana päivänä. Ettäs kehtas kirjoittaa minulle, että kai sä nyt itse saat uunin korjattua. Juu, saan kyllä ihan mitä mä haluan, mutta sun uunias en korjaa! Tästä seurasi kuukauden hiljaisuus, ei sanallakaan kirjoittanut, että tulisi korjaamaan uunia.

Oman turvallisuuden vuoksi häivyin vähin äänin kämpästä, sillä se pommittaminen soitoin ja tekstiviestein oli mitä karmeinta. Vain siksi, että he saisivat puuttuvan osan vuokrasta. Eivät saaneet, mutta menetin sen sisälle maksetun takuuvuokran 400 euroa. He eivät kuitenkaan saaneet voittoa, sillä uuni piti korjata ja  viemäri suihkusta avata. Tai no, heille tulos oli plus miinus nolla. Ja mulle tappiota, sillä asun nyt hotellissa, ja matkustan kalliisti Suomeen viikonloppuisin. Tyhmähän mä olen, kun pienestä aloin rettelöimään, mutta kun suonissa virtaa pohjalainen veri. Mutta on kyllä ihanaa matkustaa. Voi sitä matkailun hurmaa. Tulin juuri Puolasta. Olin käymässä Varsovassa, Krakovassa, Zakopanessa ja Auschwitzissa. Siitä reissusta enemmän myöhemmin. Kyllä Puolassakin huijattiin, ja runsaasti. 

Tallinnan vuokralainen, älä siis maksa vuokralaisena omistajien remonttilainoja. Ole siis viisaampi kuin minä. Ota vuokraamisasioista selvää etukäteen. Minulta saa lisätietoja ja neuvoja.  

Yours, Hömppäellu

Syksy saapui Kadriorgin puistoon

 

Lentsun huumaa Tallinnasta

Tervist täältä ihanasta Tallinnasta! En ookkaan kirjoitellut mun rakkaaseen päiväkirjaan sitten länge sen. En tiedä edes miksi, vaikka kävin Tallinnan eläintarhassa ja kaikkee.

Mulla on ollut niin kauhee räkis jo viikon. Täällä, kun saa sitä sairasajanpalkkaa tasan nolla euroa, niin olen sinnitellyt töissä paracetamolin voimalla. Olo on kohentunut tottakai, onhan perjantai. Sippaan tässä Vana Tallinnaa, ja mikä mua kohta odottaa, on ihanaa, Suomi-Karaoke. Tuskin maltan odottaa!

Tadaa, ma lähen kohe baari! Karaokesse!

Kuvat on otettu muuten sieltä Tallinnan eläintarhasta.

Kiusaaminen on töissä loppunut, mutta muuttanut hieman muotoa. Peelävit ei enään pysty kiusaamaan mua sähköisesti, joten keinot ovat vähän muuttuneet. Nyt huomaan mun pomonkin siirtyneen käymään läpi mun tekemiä laskuja etsien virheitä. Heillä nyt ei ole muutakaan tekemistä näköjään. Voi herranjestas!

Tänään se ilkeä senior accountant halusi pitää meille puhuttelun. Ja aloitti niin pokkana, että tästä lähtien hän on pomon kanssa sopinut, että kaikki minun tekemäni virheelliset laskut lähetetään minulle takaisin ja saan korjata ne. Mutta hänhän tekee niin, vaikka ei olisi ääneen sanonutkaan. Että mä en taas osannut pitää turpaani kiinni. Auvoin päätäni niin taas sukkelaan, ihanaa teeppä niin, mullahan on nyt aikaa korjata kaikki laskut. Niitä virheellisiä laskuja tulee sitten olemaan aikasta paljon, että ihan sua varoitan. Työkaveria huvitti, ei varmaan ollut kuullut vastaavaa ennen. Kettu noita-akka, kyllä hän vielä saa nenilleen joku päivä, kun aloitan. En kyllä osaa enää olla kettuilematta, mua niin huvittaa täällä  tämä vanha ryssäläinen nokittaminen, kaikkialla ja ihan kokoajan, että hoh hoijaa. Odotappas, vaan kun pääsen kertomaan taas illalla mun ihanalle desainerystävälle. Haukutaan taas yhdessä kilpaa. Onkohan täällä siirrytty ollenkaan  EU-aikaan? Kyl se on niin, että ryssä on ryssä, vaikka voissa paistettas. 

Mä muuten kävin perjantain kunniaksi ostamassa pienen pitsan tosta naapuruston Peetri-pitseriasta. Oli kuule hyvää. Maksoi 3,80e pieni pitsa, head hinnaga, halpaaaaaaaaaaa! Siis huonoa, no eikä ollut, kun hyvää. 

Silloin, kun kävin eläintarhassa, satoi vettä kuin esterin peestä. Ja melkein ainoat elukat, mitkä siellä näin olivat nämät. Sitä myötä head ööd! Hiljaa yössä, soi sävel tähtein vyössä....

Isbjörn är snygg och våtten

Meille maistuu ihan oikeesti öunat

Möhköfantit ei paljon sateesta piittaa

Voimaväri punainen

Tervist Tallinnast!

Voi jesses tein hyvää ruokaa. Ohje löytyi K-ruokalehdestä nimellä One pot-pasta. Ihan sikahyvää...jauhelihaa, kesäkurpitsaa, paprikaa, tomaattiyrttimurskaa...Muuums! Ohje löytyy sieltä lehdestä ja varmaan googlettamalla One Pot pasta. No okei, täältä se löytyy https://www.k-ruoka.fi/reseptit/one-pot--pasta. 

Mä tässä chättään samalla kun syön. Lempiväristäni punaisesta.

Mun punaiset vaatteet kuivumassa

Ihanat punaiset mekot näyteikkunassa (hinta 750 euroa; huh!)

Mun uusi punainen pilkkupaita (Stradivarius, Tallinna), uudet laukut (Telliskiven kirppis (mokka), Mojito (musta))

Miten punainen on niin ihana väri. Kirkas etenkin. Tämä nyt hölynpölya ja liipa laapaa taas, mutta millainen ihminen on niin sanottu "punainen ihminen". Lets google!

Punaisesta tykkäävät ihmiset ovat sosiaalisia, rohkeita, agressiivisia, vaihtelunhaluisia ihmisiä. No jaa, sosiaalisia kyllä, agressiivisia kyllä, rohkeita ei, mutta ehdottomasti vaihtelunhaluisia. Alkaa jo kyrpiä töissäkin se ainainen sama; pankkitili, verokoodi, requester (laskun seuraava käsittelijä) ja uusi lasku. Ihan persauksista. Haluis jo vaihtelua, siksi olenkin hakenut uutta työtä. 

Punainen on kyllä kaunis väri. Mun ystävä tykkää kaikesta sinisestä. Sininen on rauhallinen väri. Punainen hyppii silmille. Yleensä, jos pidän jotakin esitelmää laitan päälle jotakin tosi kirkasta. Minulla oli ylikooliaikana yksi kirkkaan keltainen trikoopaita. Kurssikaveri tiesi heti, että mulla on esitelmä, kun oli laittanut sen päälle. Mähän tunnetusti inhoon esitelmien pitoa, ja en kyllä niihin koskaan totu. 

Tänään näin ihastuttavan paidan Veerennin Moetänävalla, jossa on Virolaismerkkien Montonin, Mosaicin, Ivo Nikkolon, Baltmanin tehtaanmyymälä. Paita jäi valitettavasti liikkeeseen, kun ajattelin, että siinä ei ole värillisesti potkua, Mutta ihastuin niin paitaan, että käyn vielä joskus sitä katsomassa. Ehkä ensi kuussa, kun palkka tulee. Vaikka ei mun 960 euron palkalla paljon ostella. Paidan hinta oli 39,90 euroa. Tässä paita. Vaikka en mä tiedä tarviinko kyseistä paitaa, minulla on niin monta. Aika tympeen värinen on.

Montonin paita (Moetänäv Veerenni)

Mutta sitten kävin jälleen Tatarin Uuskasutuskeskuksessa. Piti vain ihan käydä tsekkaamassa, onko siellä jotakin lasitavaraa, kun ensi viikolla on jälleen puoleen hintaan päivät. Ei ollut, joten siirryn suosiolla toisiin Uuskasutuskeskuksiin Lasnamäelle ja Mustamäelle. 

Mutta kattokaan mitä turhaa materialisti taas löysi seitsemällä eurolla (tai 6,90e). Tadaa, lumppua...

Kairi Vilderssonin silkki-puuvillamekon. Nyt näkyy vähän heikosti tuo kuvio. Löyty väreihin sopiva trikoopaitakin samasta kierrätyskeskuksesta. Plus ostin uudet kiiltävät kengät Extra-kenkäkaupasta Solariksesta. Mitähän ne maksoi? Tosi olennaista! 58 euroa. No hitto oli halavat, eli siis luultavasti huonot (halpa=huono). Kumikengät nyt ei varmaan mitkään maailman parhaat ole jalalle, mutta pääasia, että kiiltää. Toivottavasti vesikään ei tule läpi. Täällä on huonosti kengissä kokoja. Pitäisi ehkä suunnata Rocca Al Mareen, jos haluaisi löytää itselleen nahkakengät. Suomalaisia oli paljon kenkäostoksilla, meikäläisillä on fyrkkaa, paitsi mulla. Et Tsau vaan Tallinnast! Meitsi lähtee illalla baarikierrokselle, vois mennä sitä ennen päiväunille! Tsauuuuuuu!

Suoraan sanomisen jalo taito

Tere täältä Tallinnasta!

Tänään puhun suoraan sanomisen taidosta. Tämä taito ei ole minulle hallussa. Mä olen kauhea lammas, mutta toissa päivänä ja eilen minulla paloi niin kiinni.

Mun virolainen työkaveri on oikea kyy. Aina lähettelemässä sähköpostia tyyliin: 

- Meidän täytyy jokaisen tehdä päivässä 250 laskua

- Tänä päivänä kaikki laskut pitää olla tehty

- Kerro heti, miksi et ole tehnyt näitä

- Joka päivä kaikki laskut pitää olla tehtynä (huom, minun yksin...ja mä jään yksin töihin illalla)

- Kerro, mitä laskua teet nyt

Eli millon mitäkin jaskaa tulee, siis se tavallinen vanha ryssäläinen tyyli. Ja syyllistävä...tästäkin asiasta on sanottu sinulle moneen kertaan....

Mua niin ärsyttää. Mä oon muutamaan kertaa nyt sanonut, että A) en ole lapsi B) teen koko ajan töitä, en ole netissä kukkumassa.

Torstaina viimeksi hän lähetti viestin, että kerro heti minulle, miksi et ole tehnyt näitä laskuja plus muuta jäkättävää. Joka ilta kaikki laskut pitää olla tehty, jäkäti jää. Siinä vaiheessa jo kirjoitin, että olen niin kyllästynyt tähän epäystävällisyyteen täällä. Vastauksena tuli, että ei hän ole epäystävällinen, hän haluaa vain auttaa minua. HALOO! AUTTAA, eksä tajuu, että tollasten viestien kirjoittaminen on kyllä BULLYING. Ilkeä työkaveri on onnistunut jo savustamaan yhden työkaverin pihalle. Mä oon varmaan se seuraava.

Eilen tiimikokouksessa annoin palaa, vaikka olen koeajalla.

Tämä kaikki laskut tehtynä juttu joka ilta, näköjään koskee vain ja ainoastaan minua. Oon niin kuin istunut duunissa yksin kolmena iltana. On mull parempaakin tekemistä. Kukaan muu ei ole siellä, vaikka laskujen jono olis tuhansia. 

Mä olin siellä, koska tein sen itseni vuoksi, että minulla on seuraavana päivänä helpompaa. Tein sen myös siksi, että mun ei tarvi sitten kuunnella syytöksiä ja uhkailuja, että en ole tehnyt kaikkia laskuja. Mä en halua kuulla saarnaamista ja uhkailuja. Sitähän se ilkee ämmä tekis, jos en onnistuis tyhjäämään niitä jonoja.

PING! Nappiin meni. Pomo suuttui. Työkaveri toivottavasti tajusi ja sai nenilleen, paskapää! En kuitenkaan usko, että tyyli muuttuu, ryssä on ryssä, vaikka voissa paistais. Jälkeenpäin sain ihania kannustavia viestejä skypeen, että sä olit hyvä. Ja toisen, että mun ei tarvi välittää Ingren komenteluista. 

Pomo pahantuulisena lupasi, että ylityöt korvataan mulle rahallisena.  Mutta täällä huomaa heti miten kaikki kompensoidaan, fyrkkaa tulee heti. Kyllä mulle kelpaa, mä otan vastaan.
Jipii, nyt saan uudet kengät. Ostan saappaat.

Mulla ei ole tapana jauhaa samaa asiaa kuin kerran. Mä oon sanottavani sanonut, ja sitten jos ei mene jakeluun, niin on oma vika. Tätä ei kannata enään jatkaa.

Kyllä mulla nyt on vähän paha mieli, kun niin hermostuin. Ja mä en voi sille kiusaamiselle mitään. En voi muuttaa vanhaa ryssäläistä käytösmallia. Se vaatii useita sukupolvia. Ja on Suomessakin ilkimyksiä ja kiusaajia työpaikoilla, mutta minä haluan ainakin katsoa, että se en ole minä. Minä haluan olla ystävällinen kaikille. Siitähän olen onneksi tunnettu.

Kivaa päivänjatkoa!

Ding ding ding, muuriin haudataan kiusaajat!

 

Tallinnan kirpputoriaarteet

Materialismin riemukulku täällä sen kun jatkuu. Tallinnan kirpputorit, kierrätyskeskukset sekä antiikkitorit (esim. Baltijaamalla) ovat hyviä paikkoja aarteiden metsästykseen. Se mikä on toiselle roska, on toiselle aarre. Netistäkin voi tottakai ostaa. Paikallinen designer-ystäväni keräilee antiikkilautasia plus muuta tilpehööriä. Hänellä on paljon ihania lautasia hankittuna pilkkahintaan mm. netistä. Täällä ei lautasten arvoa ymmärretä, eikä niistä välitetä. Ei voi tietenkään yleistää, joku voi ymmärtääkkin niiden arvon.

Minulle meeldivad nämä ryssän ajan kultakimaltavat lasituotteet. Olen kuullut, että Virolaiset eivät niitä halua kotiinsa, sillä ne muistuttavat liikaa Neuvosto-ajasta. Mutta katsokaa nyt kuinka ihania ne ovat.

Hömpän kirppisaarteet pilkkahintaan

Nämä aarteet löysin Tatarin Uuskasutuskeskuksesta. Ensimmäisellä kerralla ostin snapsilasit, pienet viinilasit ja karahvin hintaan 2,40 eurot. Sitten hain pari päivää myöhemmin juomalasit 20 centtiä kipale. Kyllä kelpaa kippistellä Vana Tallinnaa. Etsin vielä pari tuolle yhdelle snapsilasille, sillä nyt niitä ei ollut. Tai oli yksi, mutta siinä oli särö. Sellaista ei kannata ottaa kokoelmiin. Että hölkyn kölkyn. Viina vie hautaan, mutta onneksi matkalla saa laulaa!

Telliskiven kirbufestivaaleilla

Ciao amigos amorios y amarias, 

tervist Telliskiven kirpparifestareilta Tallinnasta. Sää suosi, ja päike paistoi. Tuuli oli kyllä kamala, hiekat lensivät silmille. Surin mun sikahienoa Marimekon jokamimmi laukkua (R-M Ratian laatikkomallia), että pitääkö see nyt pestä, kun see on niin hiekassa. Emmä jaksa. Olkohon!

Kirpparilla oli varmasti se sen kotisivuilla http://www.kirbuturg24.ee/ lupaamat 400 myyjää kojuineen. Se oli ihana tapahtuma. Ja mun mukaan lähti jakku, villakangastakki ja laukku. Onneksi en aktiivisesti katsonut vaaterekkejä. Olin lähinnä fiilistelemässä tunnelmaa, ja etsimässä snapsilaseja. Snapsilaseja oli vaikka minkälaisia, mutta maltoin mieleni. Ensi viikolla on nimittäin Uuskasutuskeskuksissa (kierrätyskeskuksissa) 50 % allahindluspäivät. Lähden niihin katsomaan tarjonnan. Snapsilaseilla nyt ei ole kiire. Kyllä se Vana Tallinn on ihan yhtä hyvää Ikean korkeista laseista. Ja lumppuja mulla on omasta takaa....liigaa!

Mutta aistikaa kirppisten tunnelmaa...se tulee tässä kuvien muodossa. 

Teretulemast, mä viiton tietä!

Alkupään kojuja; vielä jaksaa kiertää

Komee mies lätsän kanssa

Terveisiä siis Tallinnast, yours tuhlaajaprinsessa

Ja mun matkaan lähti kirpputorilta seuraavat lumput (jälle!):

Karvajakku 2 euroa (Apart)

Mustavalkoinen takki 9 euroa (Jennyfer)

Mokkanahkainen laukku 2,50 euroa (tarvis uuden hihnan)

Tallinna korkeuksista

On tiistai, ja onneksi sataa. Meitsi välttyy pakolliselta juoksulenkiltä. Alan kohta tekemään ruokaa. Teen kyllä tortilloja. Ne sitten ovat hyviä...jne...och så vidare.

On tullut oltua liian kauan Tallinnassa. Suomeen ei viitsi, kun sinne menee liian paljon rahaa. Ja Tallinnassa olo kyllästyttää. Olis kiva mennä Suomeen. Jne..

Virossa oli lauantaina sen itsenäisyyden 25. vuotisjuhlat. Hienoista kemuista näytettiin kuvaa ihan televisioissa. Ei jaksanut paljon lähteä palloilemaan vanalinnaan- mutta sunnuntaina käytiin.

Tässä turistitärpit numeroo uno: Jaha, mä en näköjään pääse kirjoittamaan tekstiä kuvien alle, että teksti tulee tästä näin suoraan. Pikk ja Lai-kadulla sijaitsevaan Olavisten kirkkoon pääsee kipuamaan kapeita portaita. Kapeat portaat ovat elämys ahtaanpaikankammoselle, joka vielä ahdistuu korkeista paikoista, kuten minulle. Maisemat kirkontornista ovat kuitenkin mahtavat. Sisäänpääsymaksukaan (2 euroa) ei ole halba hind kivalle kipuamismatkalle. Ilmaista maisemien katselua varten on Tompeanmäen näköalatasanteet, joita on kolme. Suosittelen näitäkin. 

Seuraavaksi lähden seikkailemaan Lasnamäelle. Siellä tuli jo käytyä, kun kävin tutustumassa Lasnamäen Uuskasutuskeskukseen (kierrätyskeskukseen). En päässyt kuin vasta Lasnamäen alkuun, ja sinnekin oli työpaikalta viisi kilometriä matkaa. Vasta Pae ja Punane-kadut on nähty. Seuraavaksi siis Lasnamäen sydämeen, johonkin kymmenen kilometrin päähän. Ne hirveät harmaat kerrostalot Pae-kadulla olivat jo ihan, että vau! Niitä on pakko päästä kuvaamaan ensi viikolla. Ensi viikolla kaikissa Tallinnan Uuskasutuskeskuksissa on myös puoleen hintaan päivät. Tarvis vähän snapsilaseja Vana Tallinnaa varten. Sitä odotellessa hölkyn kölkyn tavallisista Ikean juomalaseista.  

Olavisten kirkko

Näkymä Tompean mäeltä

Punakattoiset talot Vanhassa Kaupungissa

Näkymä Olavisten kirkon katolta

Kulut(ushysteriaa) Tallinnassa

Tsauuu!

Töissä on *erseen tylsää, kun käsiteltäviä laskuja on perjantaina klo 11.40 tasan nolla. Puoli neljältä pomo sanoi, että lähde vaan kotiin. Muut olivat lähteneet jo tuntia aikaisemmin. Mä luin intranetistä jotakin Controllerin käsikirjaa a la english...Kyllä oikeesti oli tylsä opus. Ihan oikeesti, kuinka joku voi kirjoittaa jotakin noin tylsää. Oikeesti Controllerit ovat vaan niin tylsää porukkaa! Mutta ei se taas ollut pointti, vaan, että Youtube viihdyttää minua laskuja käsitellessä. Accountantin työhän on tunnetusti välillä puuduttavan tylsää. Huom! Muutkin kuuntelee musiikkia töitä tehdessä, ja ei  silti tule virheitä näpytellessä.....Älkää siis luulko, että luulis tulevan näppäilyvirheitä musiikkia kuunnellessa.

Suomalaiseen tyyliinhän sopii parhaiten Spektin "Juomalaulu". Se on ihan paras biisi ever. Ja kaikkein mukavinta, että tyyppihän on vielä ekonomi. So cool, ja vielä investment banker. Juon juon, minä poika juon....minä tykkään olla kännissä ja sehän se ekonomille sopii, kun viuna on halpaa, niin kuin se on sitä täällä Tallinnassa. Poroja oomme kaikki....Tallinnassa!

Nyt asiaan. Mun taloudellinen tilanne on parantanut about neljällä sadalla eurolla kuussa (öikke huima nousu). Talouden kuuliaisuuksiinhan kuuluu, että ihmisen rahamääräinen kulutus kasvaa tulojen parantuessa. Näin on siis käynyt myös minulle. Tässä teille siis raporttia, mitä mitäkin maksab Tallinnas. Siis vähän myöhemmin... Ensin kulukohtainen erittely kuukauden menoista....

Ensinnäkin minähän pidän tunnollisena kirjanpitomuijana "kirjaa" lähes kaikista menoistani. Osa kuluista jää kirjaamatta, kun täällä ei aina saa kuittia ostoksista. Mutta nykyään osaan sen jopa vaatia. Tässä nyt suuntaa antavaa esimerkkiä siitä, kuinka paljon rahaa kuluu kuukaudessa Tallinnassa.

* Ruokaan ja kodinkäyttötavaroihin on mennyt noin 126 - 152 euroa (aivan liikaa!!)

* Vuokra-asuminen ja siihen kommunaalikulu (yhtiövastike) vähän alle 500 euroa

* Karkki- ja jätskimenot (heinäkuu 10 euroa, mutta heinäkuus 29 euroa) (siis mitä *elvettiä?)

* Hygieniatarvikkeet (meikit, hammastikut, Paramax-särkylääke) 20 euroa (kesäkuu) - 8 euroa (heinäkuu)

* Liikkuminen (Laivaliput, junaliput Suomessa) 100 - 200 euroa (aivan liikaa)

* Tuliaiset- ja lahjat  34 euroa (kesäkuu) - 14 euroa (heinäkuu)

* Lounaat ulkona (työpaikkaruokailu, ravintolat) 28 - 29 euroa (huh huh; liikaa!)

* Vaatteet, kengät yms. 240 euroa (kesäkuu), 60 euroa (heinäkuu) (Ooops!)

* Puhelin - ja netti+tv  43-45 euroa (normaali summa, ei voi pienentää tai voi...)

Et jos tästä nyt vois taas sanoa....

* meikit pois

* karkit- ja jätskit pois (joskus vois kerran viikossa....)

* ruokakuluja pienemmäksi

* ulkona syömisestä olen luopunut, koska ruoka on aivan liian suolaista. Mun silmät turpoo!

* Lumppujen ostelu ihan oikeesti kuriin (kirppikset myös pannaan)

* Matkailu Suomeen on aivan turhaa.....mut mä haluun. Ja hatsuu! Matkailua pitää rajoittaa... 

On se kyllä tosi ankeeta kouluttautua, ja sitten pitää vieläkin säästää kaikessa, kun palkka ei riitä. Ihan syvältä! Mä kyllä tähtään seuraavaksi kaa investointipankkiiriksi! Tai artistiksi Rähina Recordsiin.

Nyt se kulukohtainen erittely hintatasolta yleisesti.....Seuraavat tuotteet maksavad Tallinnas....

- Huulipuna Misslyn Kaubamajassa 6,90 euroa

- Kalevin suklaa (Tume vadelma 100g) 1,29 euroa

- Kalevin Kiss Kiss toffee karkit...0,99 - 1,19 euroa

- Mars jäätelöpatukka 0,66 euroa

Suoraan sanoen näitä tuotteita ei tarvis ostaa ollenkaan...

- Vaaleat farkut Stradivariuksesta 29,90 euroa

- Zaran mustat housut 39,90 euroa

- Paitapuserot 15,99 - 19.95 euroa

- Kirppislumput 1-5 euroa (hinta vaihtelee, enempää ei kannata maksaa)

- River Islandin kesähousut 25 euroa

Taas tosi ollennaista, näitäkään ei tarvita

Mutta ne OLENNAISET

- Vuokra 400 euro (Sijainti hyvä: Liivalaia)

- Kommunaalikulut (sis. sähkön ja veden) noin 87 euroa (talvella suuremmat)

- Paramax särkylääkkeet 20 kpl ,  1,09 euroa (vertaa Vaasan apteekkiin 5,10 euroa)

- Sodexo -lounas:keitto plus salaatti 2,50 euroa (aivan liian suolainen)

- Vesipullo 1,5 litraa - 0,50 euroa (pakko ostaa, kun toi hanavesi maistuu kuralle)

- Starman netti + tv -paketti  19,90 euroa/kuu

- Soneran puhelinliittymä Suomesta, 24,90 e/kuu (ei tarvi vaihtaa, sama hinta kuin Suomessa)

- Atrian ohuen ohut kinkkuleikkele 170g,  1,15 euroa

- Leipä (Vaasan Rukkipalat) 260g, 1,15 euroa

- Jauheliha (sika-nauta) 300g, 1,24 euroa

- Jauheliha (nautaa) 300g, 1,95 euroa

- Kanafileet 416g (kilohinta 4,59e) 1,93 euroa

- Luumut 0,85 euroa/kilo

- Puolalaiset omenat 0,85 euroa/kilo (hyviä!)

- Puolalaiset tomaatit 0,85 euroa/kilo (Oikein hyviä, käy pitsaan!)

- Lempiviini Benasol (1 l tölkki)  4,49 euroa

- Suitsukkeet (20 kpl) 3,50 - 3,70 euroa

Onhan se totuus, että hintataso ruoassa on edullisempi täällä kuin Suomessa. Mutta on palkkakin noin 600 euroa pienempi kuin vastaavista töistä Suomessa. Suhteellisesti täällä on siis kyllä kallista myös. Katsoin juuri, että jos menis kuntosalille, pitäisi ottaa jäsenyys 20-30 euroa. Sitten siihen kuukausikortti 60 euroa. Ei herrajestas, niin paljoa en kyllä maksa! Olis kyllä ihanaa mennä salille. Jos joku voisi vinkata ns. pimeistä saleista, jonne pääsis nostamaan punttia, niin minulle voib kirjutaa tänne!

Terveisin ikuinen köyhäilija Hömppäellu 

Paksulla Margareetalla käyminen on ilmaista!

 

Tallinnan kirbukset (kirppikset)

Tere öhtust!

Ei tule televiisorista edes Olumpiamängusia, jotain koripalloa tuli. Ei palju nappaa. Täytyy katsoa tarkempi ohjelma tämän postauksen jälkeen. Ei hitsi, tänään olis ollut Veteraanien suunnistuskilpailut Tallinnan keskustassa. Miksi minä en ollut siellä. Ma armastan orienteering.

Olen kiertänyt nyt ihanien Suomi-bloggaajien innoittamana Tallinnan kirpputoreilla. Humanat lähes on kierretty. Yksi suurimmista Humanoista on siinä Hobujaaman lähellä ihan keskustassa. Toinen suuri on Pärnu-maantietiellä ja kolmas Stockmannia vastapäätä. Lumpuissa oli ennen kuunvaihtumista superpäiviä. Eurolla sai vaikka mitä. Nyt on jo siis uudet valikoimat. Kaikkien lumppujen hinnat olivat 6 euroa. Minusta aika kallista hintaa trikootavarasta. 

Tässä Stockan Humana (pieni liike)

Sitten käytiin suomalaisen taiteilijarouvan (ja on muuten vaatesuunnittelijakin) kanssa Tatarin kadun Uuskasutuskeskuksessa (Tallinnan kierrätyskeskukset). Se oli sitten mielenkiintoinen ja odav hinnaga. Oli kuun loppu, ja kuun kolme viimeistä päivää on alepäivät, miinus 50%. Että silloin kannattaa käydä katsastamassa tuotetarjonta. Uuskasutuskeskukset löytyvät osoitteesta www.uuskasutus.ee.

Tatarin kierrätyskeskus

Löysin täältä seuraavia lumppuja. Osa näistä on vaatesuunnittelijan minulle valitsemia, mutta kun ovat jättiskokosia. Aion laittaa ne takaisin kierrätykseen. Kierrätyskeskuksissa on tietenkin paljon muuta kuin vaatteita. Minulle nyt nämä vaatteet ovat vähän niin kuin aatteet. Vaatteet maksoivat siis euron kipale. 

Ihan kiva, mutta liian suur.

Zaran pusero on ollut jo töissäkin

Liiga suur aga tore

Tämä ihan jees (Reserved)

Sitten tänään kävin oikein aarreaitassa, POP Kirbupoodissa vai butiik, kumpi sen nyt oli. Oli Lauteri ykkösessä, ihan lähellä Solaris-ostoskeskusta. Ainut miinus oli, että olin niin myöhään siellä. Siellä olisi ollut vaikka mitä pengottavaa. Tämän hameen löysin sieltä. Viis euroa. Ainoa miinus on, että en saa vetoketjua kiinni. Puku kyllä mahtuu päälle, mutta se keleen vetoketju ei ihan ittestään nouse. Ehkä puku siis himpun verran liian pieni....ehkä.....

Ihana puku, mutta keleen vetoketju takaosassa

Et meitsi vois jättää suosiolla makaroonit syömättä, mutta kun on niin hyvää.

POP Kirbubutiik Lauteri ykkönen

Telliskivellä on lauantaisin kirppis. En jaksanut ottaa kuvia. Siinä lähellä Baltijaaman torilla on antiikkiliikkeitä, jos keräilee esim. ruotsalaisia lautasia. Mun kotikadulla Liivalaialla on myös second hand myymälä, joka myy englantilaisia vaatteita edullisesti. Koot olivat kyllä ihan liian isoja minulle. Jos on kokoa 40 niin sieltä löytyy paljon ihanaa edullisesti. 

Sunnuntaisin Kalevi keskstaadionilla on kirppis. Sinne käännytään Juhkentali-kadulta. 

Stadikan sunnuntaikirppis

Vielä yksi ravintolasuositus tähän. Ja kunnia kuuluu Helsinki- baarille. Täällä on hauskaa. Parasta on, että virolainen ei tänne eksy. Toivoisin tietenkin, että kun lomalle tullaan, ei laulettaisi näitä en haluu kuolla tänä yönä- biisejä. Mutta täältä baarista on hyvä aloittaa baarikierros. Sitten Chicagoon (Aia-kadulle), mahdollisesti Clazzyyn (Viru-kadulle) ja viimeiseksi parhaaseen ööklubiin, Viru-hotellin Amigoon. Siellä näet linnut tosi toimissa. Joo, ei mun palkoilla osteta Louis Vittonia, mutta helpolla lisätienestillä sen ehkä voisi ostaa....

Oikeestaan on ikävä Helsinkiin

Ja pitäähän lempipojastakin olla kuva....

Voi että, oonko vähän jo harmaantunut? Kas oon liiga vana?

Yrityspomojen ihmeelliset etuudet

Tiedän kyllä, että en saa puhua firman sisäisistä asioista. Se tietää potkuja persauksille. Mutta kyllä saan nimettömänä puhua. Tai oonhan mä täällä omalla naamallani esiintymässä. Saan puhua liioitellen, koska en mainitse firman nimeä enkä puhu ihmisistä nimellä. 

Onko teidän mielestä oikein, että manageri voi käydä kasvojenkohotusoperaatiossa firman piikkiin? Saako tämän kulun sitten vähentää puolikkaana edustuskuluista? Mikä tarve managereilla on syödä hyvin Golfklubilla tai jääkiekko- tai jalkapallomatseissa? Tapahtuuko tämä toiminta työajalla? Mikä tarve on hoitaa suhteita golffaamalla tai katsomalla futista? 

Miksi firmaan palkataan  ulkomaalaisia johtajia, joille kustannetaan yksityiset kielikurssit? Maailma on täynnä osaavia ja kielitaitoisia ihmisiä, jotka eivät tarvitse kielikursseja. Ja kyllä sillä kuuden tonnin - kymppitonnin kuukausipalkalla nyt voi käydä oma kustannuksella kielikurssilla. Pitää oikeesti osata palkata jo valmiiksi kielitaitoista porukkaa. Työttöminä on heitä vaikka kuinka paljon. Miten managerit voivat omalla nimellään sponssata lastensa urheiluseurojen toimintaa? Tarvis munkin tanssiseura vähän rahaa, mutta en mä vaan voi luvata, ja lähettää laskua firmalle. Miten koko osastolle voidaan kustantaa kuntosalijäsenyys? Mulle on luvattu joku rapiat seitsemänkympin urheiluavustus. Mihkä se riittää? Saan ehkä sillä yhden kymmenen kerran kuntosalikortin. Ja olen ihan varma, että sekin avustus pitää jostakin kinuta. Ei se automaattisesti tule. 

Kyllähän minä tietty olen saanutkin. Me tehtiin yksi sunnuntai töitä. Ja pomo tilasi meille hyvää ruokaa. Ja tulee meille lehti töihin. Mutta managereille tulee näköjään Talouselämää vuositilauksena a la noin 500 euroa. Onkohan ne lehdet yhteisiä sitten kaikille, vai tuleeko se vain kotiin managerille? Sitten toimistoja sisustetaan kaikilla hömppäkukilla. Näitä tilaavat lähinnä naismanagerit. Kuka niistä kukista välittä tuon taivaallista? Työpäivän jälkeen mä lähen kotiin, ja en mä päivälläkään niitä huomaa. Että silleen. Mitähän sisäinen tarkastaja sanoo näistä hömppäjutuista? Verottaja kyllä sanoo, että edustusmenojen pitää olla kohtuulliset, ja etu pitää olla sama kaikille. Että mullekin vaan kasvojenkohotusta, ja Talouselämä -lehti kotiin. Sitten kun mä lähden työmatkalle Kiinaan ja Japaniin, niin kyllä munkin mies ja lapset käyvät terveystarkastuksessa ja rokotuksissa yksityisellä kalliilla terveysasemalla. Mun mielestä perheenjäsenten ei kuulu kyllä käydä tarkastuksessa firman piikkiin. Se on kyllä herra managerille verotettava etuus. Tai sitten kulua ei saa vähentää verotuksessa. Kukahan neuvoisi paremmin? Ehkä pitäisi lukea enemmän verotusta. 

Kyllä tietty managerit tekee rahaa osakkeenomistajille, ja saavat helpommin potkut perseelle, jos tulos jää viivan alle. Mutta toisaalta linjatyöntekijät saa kenkää ensin, sitten toimihenkilöt, ja sitten vasta pomot. Managereita kun ei kuulemma yt-neuvottelut koske. Minä kyllä haluaisin olla controller. Pitäiskö sanoa ennenminkin, minä haluan olla controller. Sitten kai näen sen sisäisen tarkastuksen. Pääsen oikeen kysymään, miten golfklubilla on luvallista syödä firman piikkiin. Ja miksi firmat käyttävät niin paljon ulkopuolista työvoimaa rekryfirmoista? Onko helpompi pitää yhden projektin ajan ja sitten päättää työsuhde? Yhdestä projektityöntekijästä laskutetaan neljä tonnia kuussa. Ei siitä tietenkään jää koko summaa työntekijälle. Pitää maksaa päältä sosiaalikulut ja alvit. 

Että sillai, tervetuloa yrityssalaisuuksien ihmeelliseen maailmaan. Ja jos joku minut tuntee ja  nyt lukee tämän ja kertoo pomoille, mua odottaa potkut. No tuskin odottaa. En mä mitään nimistä puhunut, ja liioittelin vähän asioita. Mä en saa edes laittaa Facebookiin, että missä firmassa töötän. Kyllä kuitenkin uuteen Linkedin-profiiliin olen laittanut. En nyt kyllä enään muista, mikä se Linkedinnin salasana on. Eipä ole paljon merkitystä yhdellä Linked-in sivustolla. Kontakteja on siellä tasan nolla. EVVK! Toivottavasti sen Controllerin paikan saa muuta kautta kuin suhteilla. 

Että kyllä managerit tuhlaa firmojen ja sitä kautta osakkeenomistajien rahoja. Eikä ne kaikki golffauskulut tuota aina rahapanosta suhteessa tuhlailuun. Minulla ei ole varaa golffata. Minä olen tavallinen sitta-työn tekijä. Golffaus, se on herrojen hommaa!

Mutta mulla on varaa käydä uimassa!

 

Vääristynyt viestintä yrityksessä

Terepäeväst taas Tallinnast! Tai Tere öhtul! Kello on niin kun kymne kohta ja pitäis mennä nukkumaan, mutta ensin kirjoittelen meidän yrityksen vääristyneestä sisäisestä viestinnästä. Että herätkää vaan pahvit.

Mä töötän täällä hienossa suomalaisessa pörssiyrityksessä Tallinnassa. Suomen accounts payable tiimissä. Edelleen sitä samaa hyvin koulutettujen naisten hienolla tittelillä tekemään sittaa!

Mutta nyt keskustelen yritysviestinnästä. Meillä meinaa suurin osa keskinäisestä viestinnästä tapahtuu Skypellä ja sähköpostilla. Vaik mä istuisin työkaverin vieressä, mä kirjoitan hänelle viestin Skypeen. Testasin kerran, että yhden päivän aika en jutellut kellekkään mitään. Jos on asiaa jollakin, kirjoitin Skypeen viestin. Hei, tää on sairasta. Siis ihan sairasta. Mihin maailma on menossa? Skypeen? 

Mua niin jurpii. Nykyään mä nousen ylös, painelen työkaverin viereen ja esitän asiani. Johan on oikeesti persauksista, että mä alan kirjoittaan mun asian. Enhän mä opi mitään juttelemaan. 

Mä en tiedä, kellekä mä juttelisin asiasta. Mutta ei vee voi olla, että mä nykyään kirjoitan vaan Skypessä. Mun työkaveri kirjoittaa myös mulle haukkuma meilit sähköpostiin, vaikka me istutaan lähekkäin. Että mua jurpii! Ihan oikeesti, mihin tää maailma on menossa?

Tähän mä en alistu. Uskaltaisinko puhua Suomen puolelle, että tämmönen peli ei vetele?Sitten toinen asia, jos teen jotakin virheitä, niin niistä valitetaan jollekin muulle paremmalle työkaverille. Ja sit mä saan jaskat heiltä silmille sähköpostilla ja Skypellä. Hello taas, mä olen olemassa, ulle saa suoraan laittaa meiliä, jos mä olen tehnyt virheitä. Mutta kun ei, kirjoitellaan vaan kiertoteitse.

Kirjoitustaidothan tässä kehittyy, mutta ihmisyys katoaa. Onneksi on vielä Tallinnan baarit, jossa voi jutella kasvotusten ihmisten kanssa. Tosin englanniksi, koska mulle ei tahata rääkitä eestikeelel. Mähän olen välismaalane. Et teretulemast Tallinnasse!

Terepäeväst! Mä kävin Raekojaplatsilla!