Assistant Controlleriksi osa II

Hain meidän firman avointa assistant controllerin toimea, mutta kuten saattaa arvata siitä ei ole kuuluunut mitään. Tietenkin kirjoitin sille naiselle ja kyselin, että mitä se toimi pitää sisällään. No ei tullut selkoa oikein, että mitähän se mahtaa olla se työ. Maisterin tutkintoa ainakin vaadittiin. Sitten jotakin epämääräisiä tietokone ohjelmia.

Mä en koskaan osaa vastata siihen kysymykseen, että mitä ominaisuuksia mulla olis siihen tehtävää. Ehkä netti taas auttaa, kun kerään tänne. Haku sanalla googlesta Assistant controller: 

good knowledge of accounting principles

organized professionals with a great eye for detail

be reliable and able to carry out tasks autonomously and collaboratively

laskentatoimen alan hallintaa

tunnuslukujen tulkintakyky (yrityksen toiminnan ja taloudellisten lukujen yhteensovittaminen)

tietotekniikan hallinta

oman alan kehityksen seuraaminen

hyvä paineensietokyky  

(Lähde: Ammattinetti (2017) Controller, tillgänglig: http://www.ammattinetti.fi/ammatit/detail/37d983510a65344601f75734e78ff874)

Ymmärtää bisnestä

Kaupallinen alan korkeakoulututkinto, laskentatoimi pääaineena

Tarkka, joustava, oma-aloitteinen

Rohkeus tuoda esiin omia ideoita, olla ulospäinsuuntautunut

Halu oppia uutta ja kehittää itseään

Sujuva Englannin kieli

Luin just talouselämästä, että assistant controllerin keskipalkka olisi noin 4000 euroa. Voi Head päeva, no ei varmaan ole. Olisko pari tonnia lähempänä totuutta. Sen ainakin vaadin, kun haen paikkaa. Ja sekin on vähän, mutta kyllä se aina viron alle tonnin palkan voittaa. 

Kyllä niin kuin oli laidasta laitaan assistant controllerin toimenkuva. Oli vaativia työtehtäviä kuten UPM Kymmenellä ja sitten oli ihan sihteeriluokan toimenkuvaa palkkahallinnosta laskujen maksuun. Että silleen. 

Miksi kaikki aina tuputtaa?

Mä sitten inhoan kaikkea neuvojen tyrkyttämistä. Tuttavat muka löytävät aina minulle sopivan työpaikan netistä. Nyt olis isännöitsijän ja seurakunnan talouspäällikön paikkaa tarjolla. Mä en sori nyt vaan halua isännöitsijäksi. Se ei ole mulle luontaista hölöttää ihmisten kanssa päivät pitkät. Miehet muuten tytöttelee minua ja aliarvioi mun kykyjä ja koulutustaustaa. Ai sä vähän niin kuin ponjaat pikkusen? 

Ja kun en ole uskovainen, en tahdo seurakuntiin. Haluan elää uskonnoista vapaana, kiitos!

Mulle on koko elämän yritetty tyrkyttää vaikka mitä. Lapsuudesta muistan ne punaiset sukkahousut, joita vihasin, ja jotka vain oli pakko laittaa jalkaan. Sitten inhosin äidin maunmukaisia ratsastusmallisia farkkuja yläasteikäisenä. Niistä pääsin onneksi eroon, kun sain Leviksen farkut.

Mun äiti yritti tyrkyttää mulle bisneslookkia monta vuotta. Se valkoinen paitapusero, jonka hän osti joululahjaksi, päätyi kierrätykseen. Musta Espritin karvaliivi on onneksi tädillä hyvässä käytössä. Nykysin hän ei osta enää vaatteita. Ne Adidaksen urheilutakki ja toppi ovat kyllä ihan ok minun makuuni.

Sitten tuttavat tuovat minulle kirjoja. Lue se ja tää. Ja mua ei pätkääkään kiinnoisi ne kirjat. Yhden Tallinnan elämästä kertovan kirjan voisin kyllä lukasta. Muut menee lyhentämättömänä kirpputorille. 

Mä haluan itse päättää! En hae mitään työpaikkoja, joista en ole kiinnostunut. Jos joksikin aputytöksi pääsisi esim. kokeneen isännöitsijän kanssa, se olisi ihan eri asia. Mutta en mä kylmiltään tykkää seistä tuijotettavana. Ymmärrän kyllä, että työtä nyt ei ole meille kaikille, ja haaveet pitää haudata. Vaikka en saisi penniäkään eläkettä, miksikään myyjäksi en ryhdy. Arvot ovat koventuneet, joo joo, ja nuoret jyrää ohi, joo joo. Mutta jos on rahansa ja aikansa uhrannut yliopiston penkille, niin en kai mä nyt kassanaisena istu. Sitä paitsi mun naamassa alkaa olla ryppyjä. 

Siteeraan tässä ihanan Nickelbackin laulua What are you waiting for....Everybody makes mistakes, but everybody got a choice to make. Älkää siis olko kuulolla, kun neuvonta-antajat lähestyy. Toki kuunnella voi, mutta sitten itse voi päättää huvittaako!